Kysymykset

Ikävää lukea ja kuulla. Näin ei tietysti kuuluisi olla. Tunnen pyhää harmitusta ja sääliä asian johdosta. Toivon sinulle jaksamista ja voimia eteenpäin. En yleensä ota kantaa näihin kysymyksiin näin netin kautta. Tällainen tapaus vaatisi mielestäni aivan poikkeuksetta tarkempaa keskustelua ja - jos vain suinkin olisi mahdollista - molempien osapuolten kuulemista. Avioliiton kriisit ja kariutumiset ovat usein valtavan pitkän ja monipolvisen kehityksen loppupiste. En siksi usko, että kysymykseesi voisi antaa lyhyttä ja ytimekästä vastausta muutaman lauseen perusteella. En tunne tätä tapausta enkä siksi osaa sanoa tästä enempää. Se on kuitenkin aina Jumalan hyvän tahdon vastaista, kun pyhä avioliitto rikkoontuu. Siksi se koskee ja satuttaa. Siinä on lisäksi kyse joka ihmisen tärkeimmästä ihmissuhteesta. Hyvä olisi aina, jos keskustelu onnistuisi jo ennen kuin avioliitto hajoaa. Mutta keskustelulle on sijaa ja tarvetta myös avioeron jälkeen. Siunausta sinun elämääsi.

Kyllä lihaa voi syödä, myös sian lihaa. Esim. tuota perinteistä joulukinkkua. Jeesus sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. Lue Mark. 7 ja Room. 14:14-18. (Tuossa jälkimmäisessä kohdassa ohjeistetaan kumminkin meitä välttämään kaikkea sitä, mistä lähimmäinen mahdollisesti loukkaantuu.)

Maailmallinen tapa viettää joulua hukkaa joulun sanoman ja päähenkilön, Jeesuksen. Tilalle tulee joulupukkia, tonttua ja varpusta jouluaamuna ... Sinänsä satumaailma ei ole sellaisenaan väärää. Satuja on kerrottu läpi maailmanhistorian ja nuo kertomukset voivat kasvattaa mielikuvitusta ja antaa virikettä. Joulun kohdalla tuo satumaailma on kyllä peittänyt alleen kaikkein tärkeimmän (ja muutakin sen ohella). On tärkeää, että lapset oppivat varhain tekemään eron satumaailman ja todellisen elämän tai historian välillä. Jouluevankeliumi kuuluu tosi elämään ja on historiallista kertomusta. Latinaksi jouluevankeliumi alkaa "factum est", tapahtui ihan todellisesti. Se ei ala satujen tapaan "olipa kerran". Koska joulun sanomaa peittäviä satuja kerrotaan ja kerrotaan, joutuu miettimään, että kuinka voisi mahdollisimman hyvin ja syvällisesti esittää joulun evankeliumin perheessään. Silloin suosittelisin, että kukin voi perehtyä esim. joulupukin esikuvaan. Hän on Turkissa asunut pyhä Nikolaus (siitä englannin kielinen nimitys Santa Claus eli "joulupukki"). Hän jakoi lahjoja köyhille lapsille ja pelasti niin monet sairauksista ja kuolemasta. Hän toimitti virkaansa uskostaan käsin. Siksi ehdotan, että voisit tänä jouluna "valloittaa takaisin" kirkolle sitä julistusta, jonka maallistuminen on pilannut ja yksinkertaistunut ja pinnallistanut. Itse en siis usko, että me voisimme ikään kuin protestoinnin voimalla poistaa joulupukit joulunvietosta. Silti on mahdollista istuttaa kristillista tietoisuutta tämän ajan keskelle. Jos haluaa, voi helposti jättää joulupukit omasta joulunvietosta pois. Siinä tapauksessa lahjat tuotaisiin kultaisille lapsillemme esim. tietäjien toimesta. Samalla voisi opettaa, että meidänkin on hyvä jouluna muistaa antaa lahjoja Jeesus-lapselle viisaitten tietäjien tapaan. Käytännössä se toteutuisi niin, että muistetaan joululahjakeräyksiä tai annetaan joku lahja jollekin vähävaraiselle. Lapset voisivat itsekin tehdä jonkun lahjan jollekin, joka jouluna toimitetaan perille. Rakkaus on kekseliäs. Lapset erilaisia. Ehkä keksit uusia, hyviä tapoja opettaa joulun sanomaa! Joka tapauksessa joulukirkko tms. kuuluu aina joulun viettoon. Samoin kodin jouluhartaus/hartaudet.

Siunattua joulun odotusta!

Molempiin kysymyksiisi vastaukseksi ehdoton EI. Lapsi ei tuommoista syntiä tee. Lisäksi on todella tarpeen ja täysin oikein, että kaikenlaisia ihmeitä taikka ihmeiden tekijöitä koetellaan Raamatun ja terveen järjen valossa. Monet "hihhulit" koettavat pakottaa seurakuntalaiset vain hyväksyään kaiken, mitä he julistavat ja tekevät. Se on heidän tapansa hamuta valtaa itsellensä ja estää heidän valheensa paljastuminen. Paavali suorastaan kehottaa meitä koettelemaan kaikki. Ks. 1. Tess. 5:21. Luepa myös 1. Kor. 14:29.

Ihan aluksi pyydän anteeksi, että vastaukseni on viipynyt. Olen osittain työssä Ruotsissa ja sieltä käsin en jostain syystä pääse kirjautumaan tälle nettisivun vastausosastolle. (Ulkomailta tuleva yhteys ilmeisesti blokataan pois.) Olin juuri nyt tässä kolmisen viikkoa Ruotsissa.

Kysymykseesi. Vaikea pähkinä purtavaksi, koska yhteiselämässä on aina väh. kaksi mukana. Ehkä minulle ei ihan selvinnyt kysymyksestäsi, kenen on ilmoitusvelvollisuus juuri tässä tapauksessa. Kumpi on väärin saatu tuki ja millä perusteilla? Jos sinä voit itse vaikuttaa asiaan, voit ilmoittaa Kelalle totuuden. Mietin kysymyksesi johdosta myös sitä, että onko "yhteisasuminen" miehesi kanssa avioliitto vaiko avoliitto. Jos se on esim.  jälkimmäinen, rohkaisin sinua solmimaan pyhän avioliiton, jos te nyt kerta rakastatte toisianne ja haluatte uskoutua toisillenne eliniäksi. Jos olette avioliitossa, tuo Kelan po. tuki taitaa "loksahtaa kohdilleen" aika lailla luontevasti. On hyvä, että tutkit tarkasti omantuntosi ja Raamatun valossa vaellustasi ja elämääsi. Muista aina, että Jeesus on kuollut puolestasi ja hän auttaa sinua myös "panemaan elämäsi kuntoon" hänen tahtonsa mukaisesti.

Armolahjoista Raamattu puhuu paljon. Siksi niitä ei voi kukaan Raamattunsa tunteva kiistää. Niistä voi lukea enemmän vaikka luvuista 1. Kor. 12-14. On tietysti hyvinkin tunnettua, että ihan kaikkea Raamatun oppia väännetään kieroon. Näin myös opetusta ja käytännön harjoitusta armolahjojen osalta. Siksi kannattaa koetella kaikki ja pitää se, mikä on hyvää. Lue 1. Tess. 5:19-22.

Itse olen keskittynyt aikoinaan lukemaan lapsilleni lastenraamattua ja "oikeaa" Raamattua. En pitänyt tehtävänäni lukea iltaisin muuta. Päivisin luin kyllä muutakin. Satujen ja sankarihahmojen avulla lapsi käsittelee monia tunteita ja toiveita. Ne ovat tuossa mielessä kehittäviä ja antavat tilaa lapsien omalle mielikuvitukselle. Ei tietenkään kaikki ole hyvää luettavaa sinänsä. Yleisesti ottaen paljon riippuu siitä, saako paha lopulta palkkansa ja voittaako hyvä. Mikäli lasten kirjallisuus ihannoi vaikkapa noituutta tai jotakin muuta pimeätä toimintaa, ei sen lukeminen lapselle ole hyväksi.

Nuo ehdot ovat sitä varten, jos jotain ongelmaa tai väärinkäsitystä syntyy. Normaali oloissa ei kukaan niitä tarvitse. Lelujen ikäsuositukset ovat juuri vain suosituksia. Lapsen kehityskaaren mukaan niitä ja muita vastaavia voivat lapsen vanhemmat vapaasti soveltaa.

Kissa on Jumalan luoma. Se on suloinen kotieläin.

Itse en välitä tatuoinneista. Jos tatuointi ilmaisee vihaa tai kostoa tai ylipäänsä jotain väärää, se on syntiä.

Me emme pidä tilastoa jäsenkunnastamme. Siksi jäsenmäärän arvioiminen ei onnistu luotettavasti. Ajatuksenamme on, että Herra tuntee omansa.

Kiitos kysymästä. On niin paljon asiaa, että en ihan pysty antamaan sulle tyhjentävää vastausta ...

En ole itse järin innostunut stoalaisesta filosofiasta. Enemmän tunnen viehätystä Raamatun rikkaalle ja todella elämän makuiselle ihmisenä ololle, jossa on tunteita laidasta laitaan ja kaiken keskellä vakaa ja vahva luottamus Herran hyvään hoitoon. Hän saa ohjata ja kasvattaa omiaan eteenpäin taivastiellä. Meillä jokaisella on paljon opittavaa. Eikä vähiten kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Ja on selvää, että kaikkien kanssa ei ns. "synkkaa", mutta kaikkien kanssa on hyvä tulla toimeen, jos se vain on mahdollista ja riippuu itsestä. Stoalainen apatia johtaa herkästi omien tunteitten tukahduttamiseen ja pitkässä juoksussa voi tuottaa ongelmia. Niitä ei silloin välttämättä ehdi tai pysty käsittelemään niin kuin pitäisi. Siksi stoalainen apatia voi johtaa hyvin herkästi moderniin apatiaan, vaikka nuo käsitteet sinänsä eivät ole toistensa kaltaisia. Itse näkisin, että ihmissuhteissa saa pyytää Jumalan johdatusta ja miettiä koko ajan, kuinka tässä voi parhaiten toteuttaa rakkauden ihannetta. Minä pidän "todellisen" rakastamisen taitoa vaikeana taitolajina. Se on minusta elämässä ehdottoman ehdottomasti vaikeinta. Siksi jaan kanssasi nuo tuntemukset, joista kirjoitat. Ne lienevät hyvin monelle tuttuja. Oma rakkaus uupuu ja niin se taitaa uupua lähimmäisten puoleltakin ainakin silloin tällöin - kuten kirjoitit. Tässä on varmaan hyvä silti kysyä Jumalalta, että kuinka hän, hyvä Herramme, on onnistunut meitä rakastamaan ja pitämään ominaan meidän nurjista ajatuksista huolimatta. Ja miten minä voisin edes jotenkin heijastaa tätä rakkautta muille. Ei ole helppoa. Ei kerta kaikkiaan. Mutta onko meillä mitään muuta vaihtoehtoa? Jumala, joka on itse tuo rakkaus, tahtoo ja voi opettaa meille avaraa, ihmeellistä armahtavaisuutta. Toivon kyllä sydämestäni, että hän johdattaisi sinulle ja elämääsi jonkun sydänystävän tai joitakin sellaisia. Me tarvitsemme toisiamme.

Ei ole, etenkin kun adventistit vaativat, että tuo la on pidettävä aina ja kaikkialla pyhäpäivänä. Paavali sanoo (Room. 14:5), että toinen pitää yhden päivän toista ja toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä. Siis tämän mukaisesti ei tästä kannata tehdä uutta lakia kirkossa. (Perinteisesti ollaan pyhäpäivänä pidetty sunnuntaita, koska on haluttu tunnustaa Kristusta ja hänen ylösnousemustaan. Se on hyvä ja arvokas tapa viettää jumalanpalvelusta.)

Syö ihmeessä. Maistuu varmasti sullekin. Lue myös 1. Kor. 10:25-26.

Raamattu ja siihen liittyen Vähä Katekismus kehottaa meitä olemaan puhtaita ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Lisäksi Jumala on luonut seksuaalisuuden meille iloksi avioliitossa. Eli seksuaalisuus on jotain, mikä on tarkoitettu jaettavaksi toisen kanssa. Tuo toinen on oma aviopuoliso pyhässä avioliitossa. Seksi ei ole "yksityisasia", vaikka jotain sinne päin aina väitetään. Oikea seksuaalisuus on jaettua iloa toisen kanssa. Siksi onkin selvää, että Jumala ei tarkoittanut seksuaalisuuttamme jonkinsortin yksityisasiaksemme. Sellaistahan masturbaatio tarkoittaa.

Kyllä on. Seuraa ilmoitteluamme nettisivuillamme. Ja tervetuloa Kalannin kesäjuhlille 13.-16.7.2023.

Yleensä lähdetään liikkeelle "rankaisu"-mallista ja pahimmillaan "helvetillä uhkailu"-mallista. Koska olet tuollainen kuvottava syntinen, niin nyt täytyy saarnata itsensä kadotuksen syövereihin ja jäädä sinne potemaan turmeluksensa surkeutta. Koska pääset sieltä ulos? Jos tässä sitten yrittää muuttaa itseänsä ennen kuin rohkenee ulos, ei koskaan ole ulkona vaan sinne pimeyteen jää. Teoillaan kun ei pidemmälle pääse. Minusta on paljon parempi ja itse asiassa ainoa tie eteenpäin Jumalan hyvyyden ja rakkauden kokeminen. Olet tuollaisena pahana ja iljettävänä syntisenä hänen rakastamansa sekä hänen armonsa armoittama. Iloitse tästä. Ja sen jälkeen pyhitä lahjasi Jumalan käyttöön! Älä siis pimitä niitä. Se vasta on perkeleestä. Jos sinulla viisautta riittää, käytä sitä toisten hyväksi. Saat varmasti ympärillesi ihmisiä, jotka ärsyttävät ja potuttavat sinua. Silloin voit ruveta kuolettamaan lihaasi oikealla tavalla ja auttaa heitä kaikesta huolimatta. Jos sinulla on rahaa ja massia vaikka muille jakaa, niin jaa ihmeessä. Etsi hyvät tarkoitukset ja laita rahaa likoon niin, että tekee kipeetä. Huomaat tosi nopeasti, että tässä sitä todella pyhitytään ja päästään edemmäs uskon tiellä. Jos olet missin kauneudella varustettu, näytä maailmalle, että et levitä sulojasi ympäri ämpäri maailman turuilla, vaan pyhität avioliittosi säädetyllä tavalla ja otat lapset vastaan kasvattaaksesi heidät Herrallesi. Jos olet "all stars"-joukkueessa, pelaa ja potki vaikka tuhat maalia, mutta älä juhli "kosteilla illallisilla" suurenmoisuuttasi vaan näytä ihan toisenlaista mallia ja kerro, miksi teet näin. On varmaa, että tämä kuolettaa lihaasi paremmin kuin kaikki nuo kurjat ja moukkamaiset tavat "rangaista" omaa pahuuttaan itse keksityillä katumusharjoituksilla, jotka eivät ole yhtään mitään muuta kuin ylpeän ihmisen tarvetta pukea päällensä "harmaa munkin kaapu" ja näyttäytyä siinä "hullua hurskaammalta". Rohkaisen siis sinua elämään uskovana ja kiittämään Jumalaasi kaikista lahjoistasi ja panemaan ne hyötykäyttöön hänen kunnian puolesta.

Tämmöisiä erilaisia kieltoja ja pohdintoja nousee tavan takaa. Hyvää niissä on se, että kristitty siten miettii vakavasti, kuinka pyhittää elämänsä. Ja on varmasti yleisiä uimarantoja, joissa meno on villiä. On uimarantoja, joissa "nakuillaan" avoimesti jne. Raja menee varmasti jossain. Mutta en lähde siitä, että jos joskus jossakin joku ylilyönti tapahtuu, se tarkoittaa kaiken "pannaan julistamista". Ei sillai olla toimittu ennenkään. Parempi on keskustella asioista ja kertoa esim. lapselle, että monet ovat arvoissaan eri "aallonpituudella"; he elävät noin, mutta itse voi silti elää toisin. Eli pyrkii kasvattaan lapsen omaatuntoa kohtaamaan erilaisuutta sekä tekemään kestäviä moraalisia ratkaisuja, vaikka nykykäytäntö ei niitä suosisikaan. Tämä kantsii tehdä niin, että jättää "paatoksen" vähemmälle. Sen sijaan keskittyy evankeliumin voimaan tai armon vaikuttavuuteen. Sen kautta lapsi oppii, mistä löytyy voima moraalisten arvojen mukaiseen elämään.

Itse en oikein paljoa välitä eikä minua kiinnosta tatuoinnit. Pidän enemmän Jumalan luomasta ulkonäöstä ja ihailen oman ihoni superlaatuista toimintaa minun parhaakseni. Kiitos Herralle hänen luomistyöstään ja siitä, että meidät on ihmeellisesti tehty jokainen. Tuo Mooseksen opastus ei täysin suoranaisesti liity nykyajan muoti-ilmiönä tunnettuihin tatuointeihin. Ja ennen vanhaan merimiehillä niitä oli paljon enemmän. Miettiä voi silti sen valossa, että mistähän kaikesta tässä on kysymys. Moni vanhempi tapa, joka on liittynyt esim. juuri epäjumalanpalvontaa, nousee esiin uudessa "maallisessa" muodossa. Yleensä tatuoija on viestittämässä jotain tatuoinneillaan. Siksi ne kannattaa ottaa vakavasti. Niistä voi hienosti "löytää jutun juurta" asianomaisen kanssa ja onnistuu sillä tavalla tutustumaan ihmiseen. Keskustelun myötä avautuu ehkä ovi uskolle ja evankeliumin julistukselle.

Sinänsä voi ja saa luopua Jumalan tähden monista asioista, jotka eivät välttämättä koidu sanottavasti hänen työnsä ja kunniansa edistämiseksi. Mutta on toisaalta varottava neuroosimaista asennetta, joka vie kaiken ilon tavallisesta elämästä, kun koko aika jää miettimään, mikä olisi kympin arvoista tai ehkä vielä paremminkin kymppi plussan arvoista. Kyllä Jumala on luonut meille ihanan luomakunnan ja siitä nauttiminen on Jumalan kunnioittamista ja kiittämistä. Siksi kehottaisin sinua nauttimaan ja riemuitsemaan perheesi kanssa yhdessä monista asioista, joista pidätte ja kääntämään tuon kaiken Jumalan kiitokseksi ja tavallaan sellaiseksi arjen jumalanpalvelukseksi. Sitä mielestäni sinä tässä nyt tarvitset.

Kyllä sinä todistit ihan oikein sen, mitä Raamattu sanoo. Aina on hyvä painottaa sitä evankeliumia, että Kristus tuli pelastaakseen meidät synnistä ja helvetistä kuolemalla puolestamme. Ei ole väärin todistaa tästä. Saamme tietysti aina rukoilla, että todistamme kärsivällisyydessä ja rakkaudessa ja nöyryydessä. Mutta totuutta ei voi muokata eri ihmisten mieltymysten mukaan. Liian usein tuo lause "toisten tuomitsemisesta" heitetään ilmaan ikään kuin merkkinä siitä, että toinen haluaa nyt vaan lopettaa keskustelun eikä jäädä miettimään tekojensa seurauksia tai hengellisiä kysymyksiä. Lienee hiukan samaa tyyliä kuin politiikassa on "natsi-kortin" nostaminen esiin. Sillä tapetaan yleensä asiallinen keskustelu alkuunsa.

No tavallaan. Tuolla sanonnalla tosin tarkoitetaan usein, että Raamattu ei itsessään olisi selvä ja siksi sen tulkinta on lähinnä mielivaltaista. Tosiasiassa Raamattu on selvä ja sen mahd. epäselvyys johtuu meidän ihmisten haluttomuudesta seurata pyhää totuutta ja suoranaisesta turmeluksesta käsittää Pyhän Hengen viisautta. Raamattua lukiessa on usein täysin riittävää osata sisälukutaito, jonka Pyhä Henki pyhittää käyttöönsä ja avaa pyhän sanan totuudet nöyrälle lukijalle.

Kyllä "kristitty"-nimi tulee siitä, että hän seuraa Kristusta eli Messiasta. Apostolien teoista käy ilmi, että alkujaan puhuttiin "siitä tiestä" (Jeesus sanoi olevansa "tie") tai nasaretilaisten lahkosta (Jeesus oli kotoisin Nasaretista), mutta sitten aika pian tuo nimitys "kristitty" otettiin käyttöön. Ensin Antiokian alueella ja sieltä sitten se levisi muuallekin ja koko maailmaan. Nimityksen ei tarvinnut olla alkuaan välttämättä negatiivinen. Se ehkä selvensi kaiken kaikkiaan, keistä on lopulta kysymys. Sellaisena tuo sana on suorastaan nerokas.

Lyhyt vastaus: on. Hyvä ja ymmärtäväinen vaimo on korvaamaton apu miehelle. Naisen ei kannata silti ruveta nalkuttamaan ja jakelemaan ohjeita tuohon tapaan. Hyvää keskustelua ei voita mikään. Se on rakentavaa ja innostavaa. On monia asioita, jotka naiset ymmärtävät paremmin kuin miehet. Siitä kannattaa iloita ja se "hyöty" kuuluu ottaa visusti talteen ja antaa naiselle se kunnia, joka hänelle sen myötä lankee. Kehotan lukemaan Sananlaskujen lukua 31.

Tuossa lainaamassasi hyvässä Raamatun kohdassa kysymykseesi on jo pitkälti vastattu. Johannes Messiaan edelläkulkijana  kastoi pääsääntöisesti ennen kuin Jeesus aloitti toimintansa. Johanneksen kaste valmisti kansaa vastaanottamaan Messiaansa. Se oli syvimmältään kaste syntien anteeksiantamiseksi kuten evankeliumit siitä opettavat. Jeesus jatkoi Johanneksen toimintaa, mutta hänen messiaanisuutensa oli myös tuon toiminnan ja kaiken VT:n opetuksen täyttymystä. Johanneksen ev. korostaa, että opetuslapset suorittivat nuo kasteet. Opetuslasten kasteesta ei kerrota erikseen. Osa heistä oli Johannes Kastajan opetuslapsia ennen. Lienevät saaneet häneltä kasteen. On myös teologisesti perusteltua ja mahdollista, että se läheinen yhteys, joka opetuslapsilla oli Jeesukseen, oli juuri se, mitä kaste välittää meille apostolien jälkeiselle Herran seurakunnalle.