Kysymykset

Tämmöisiä erilaisia kieltoja ja pohdintoja nousee tavan takaa. Hyvää niissä on se, että kristitty siten miettii vakavasti, kuinka pyhittää elämänsä. Ja on varmasti yleisiä uimarantoja, joissa meno on villiä. On uimarantoja, joissa "nakuillaan" avoimesti jne. Raja menee varmasti jossain. Mutta en lähde siitä, että jos joskus jossakin joku ylilyönti tapahtuu, se tarkoittaa kaiken "pannaan julistamista". Ei sillai olla toimittu ennenkään. Parempi on keskustella asioista ja kertoa esim. lapselle, että monet ovat arvoissaan eri "aallonpituudella"; he elävät noin, mutta itse voi silti elää toisin. Eli pyrkii kasvattaan lapsen omaatuntoa kohtaamaan erilaisuutta sekä tekemään kestäviä moraalisia ratkaisuja, vaikka nykykäytäntö ei niitä suosisikaan. Tämä kantsii tehdä niin, että jättää "paatoksen" vähemmälle. Sen sijaan keskittyy evankeliumin voimaan tai armon vaikuttavuuteen. Sen kautta lapsi oppii, mistä löytyy voima moraalisten arvojen mukaiseen elämään.

Itse en oikein paljoa välitä eikä minua kiinnosta tatuoinnit. Pidän enemmän Jumalan luomasta ulkonäöstä ja ihailen oman ihoni superlaatuista toimintaa minun parhaakseni. Kiitos Herralle hänen luomistyöstään ja siitä, että meidät on ihmeellisesti tehty jokainen. Tuo Mooseksen opastus ei täysin suoranaisesti liity nykyajan muoti-ilmiönä tunnettuihin tatuointeihin. Ja ennen vanhaan merimiehillä niitä oli paljon enemmän. Miettiä voi silti sen valossa, että mistähän kaikesta tässä on kysymys. Moni vanhempi tapa, joka on liittynyt esim. juuri epäjumalanpalvontaa, nousee esiin uudessa "maallisessa" muodossa. Yleensä tatuoija on viestittämässä jotain tatuoinneillaan. Siksi ne kannattaa ottaa vakavasti. Niistä voi hienosti "löytää jutun juurta" asianomaisen kanssa ja onnistuu sillä tavalla tutustumaan ihmiseen. Keskustelun myötä avautuu ehkä ovi uskolle ja evankeliumin julistukselle.

Sinänsä voi ja saa luopua Jumalan tähden monista asioista, jotka eivät välttämättä koidu sanottavasti hänen työnsä ja kunniansa edistämiseksi. Mutta on toisaalta varottava neuroosimaista asennetta, joka vie kaiken ilon tavallisesta elämästä, kun koko aika jää miettimään, mikä olisi kympin arvoista tai ehkä vielä paremminkin kymppi plussan arvoista. Kyllä Jumala on luonut meille ihanan luomakunnan ja siitä nauttiminen on Jumalan kunnioittamista ja kiittämistä. Siksi kehottaisin sinua nauttimaan ja riemuitsemaan perheesi kanssa yhdessä monista asioista, joista pidätte ja kääntämään tuon kaiken Jumalan kiitokseksi ja tavallaan sellaiseksi arjen jumalanpalvelukseksi. Sitä mielestäni sinä tässä nyt tarvitset.

Kyllä sinä todistit ihan oikein sen, mitä Raamattu sanoo. Aina on hyvä painottaa sitä evankeliumia, että Kristus tuli pelastaakseen meidät synnistä ja helvetistä kuolemalla puolestamme. Ei ole väärin todistaa tästä. Saamme tietysti aina rukoilla, että todistamme kärsivällisyydessä ja rakkaudessa ja nöyryydessä. Mutta totuutta ei voi muokata eri ihmisten mieltymysten mukaan. Liian usein tuo lause "toisten tuomitsemisesta" heitetään ilmaan ikään kuin merkkinä siitä, että toinen haluaa nyt vaan lopettaa keskustelun eikä jäädä miettimään tekojensa seurauksia tai hengellisiä kysymyksiä. Lienee hiukan samaa tyyliä kuin politiikassa on "natsi-kortin" nostaminen esiin. Sillä tapetaan yleensä asiallinen keskustelu alkuunsa.

No tavallaan. Tuolla sanonnalla tosin tarkoitetaan usein, että Raamattu ei itsessään olisi selvä ja siksi sen tulkinta on lähinnä mielivaltaista. Tosiasiassa Raamattu on selvä ja sen mahd. epäselvyys johtuu meidän ihmisten haluttomuudesta seurata pyhää totuutta ja suoranaisesta turmeluksesta käsittää Pyhän Hengen viisautta. Raamattua lukiessa on usein täysin riittävää osata sisälukutaito, jonka Pyhä Henki pyhittää käyttöönsä ja avaa pyhän sanan totuudet nöyrälle lukijalle.

Kyllä "kristitty"-nimi tulee siitä, että hän seuraa Kristusta eli Messiasta. Apostolien teoista käy ilmi, että alkujaan puhuttiin "siitä tiestä" (Jeesus sanoi olevansa "tie") tai nasaretilaisten lahkosta (Jeesus oli kotoisin Nasaretista), mutta sitten aika pian tuo nimitys "kristitty" otettiin käyttöön. Ensin Antiokian alueella ja sieltä sitten se levisi muuallekin ja koko maailmaan. Nimityksen ei tarvinnut olla alkuaan välttämättä negatiivinen. Se ehkä selvensi kaiken kaikkiaan, keistä on lopulta kysymys. Sellaisena tuo sana on suorastaan nerokas.

Lyhyt vastaus: on. Hyvä ja ymmärtäväinen vaimo on korvaamaton apu miehelle. Naisen ei kannata silti ruveta nalkuttamaan ja jakelemaan ohjeita tuohon tapaan. Hyvää keskustelua ei voita mikään. Se on rakentavaa ja innostavaa. On monia asioita, jotka naiset ymmärtävät paremmin kuin miehet. Siitä kannattaa iloita ja se "hyöty" kuuluu ottaa visusti talteen ja antaa naiselle se kunnia, joka hänelle sen myötä lankee. Kehotan lukemaan Sananlaskujen lukua 31.

Tuossa lainaamassasi hyvässä Raamatun kohdassa kysymykseesi on jo pitkälti vastattu. Johannes Messiaan edelläkulkijana  kastoi pääsääntöisesti ennen kuin Jeesus aloitti toimintansa. Johanneksen kaste valmisti kansaa vastaanottamaan Messiaansa. Se oli syvimmältään kaste syntien anteeksiantamiseksi kuten evankeliumit siitä opettavat. Jeesus jatkoi Johanneksen toimintaa, mutta hänen messiaanisuutensa oli myös tuon toiminnan ja kaiken VT:n opetuksen täyttymystä. Johanneksen ev. korostaa, että opetuslapset suorittivat nuo kasteet. Opetuslasten kasteesta ei kerrota erikseen. Osa heistä oli Johannes Kastajan opetuslapsia ennen. Lienevät saaneet häneltä kasteen. On myös teologisesti perusteltua ja mahdollista, että se läheinen yhteys, joka opetuslapsilla oli Jeesukseen, oli juuri se, mitä kaste välittää meille apostolien jälkeiselle Herran seurakunnalle.

Moni näkyvä asia täällä ajassa saa alkunsa ja voimansa "tuolta puolen". Puhutaan usein "ajan hengestä", joka kirjaimellisesti on jonkun "hengen" nostattama muotiajatus, joka kestää sen aikaa kun kestää. Myös valtakuntien suuntautuminen tänne tai tuonne päin johtuu siitä hengestä, joka pääsee vallalle syystä tai toisesta. Itse asiassa tämä lienee hyvin ajankohtaista näinä aikoina, kun mietimme Euroopan tilaa ja suuntaa yhdessä itänaapurinsa kanssa. Tarvitaan rukousta ja viisautta - ja paljon. Tuo Danielin kirjan kohta sopii näihin ajatuksiin. Täältä maasta käsin voi olla vaikeata ymmärtää kaikkia "henkimaailman asioita" eikä ole viisasta aina edes yrittää ymmärtää niitä. Voimme silti todeta, että Raamattu se vaan on yllättävänkin ajankohtainen kirja. Hyvin se paaluttaa näitä asioita. Paljon paremmin kuin moderni taikka postmoderni ihminen, joka ei välttämättä edes itse tajua, kuinka hänen oma ajattelunsa on "ajan hengen" tuotosta.

Tuota kirjaa on luettu ymmärtääkseni paljon rukoilevaisuudessa. Niin kuin monia muitakin kirjoja, jotka eivät ole välttämättä "luterilaisten" tekijöiden tekemiä. Minusta on ihailtavaa tämä tällainen avoimuus Herran työlle. Otetaan vastaan, mitä hän antaa. Koetellaan kaikki ja pidetään se, mikä hyvää on. Joskus rukoilevaisuutta on pidetty "tiukkapipoisena" liikkeenä, mutta noin ajattelevan olisi hyvä huomata tämä kaunis piirre rukoilevaisuudessa.

Otan tähän loppuun netistä suoraan lainaamani lyhyen yhteenvedon Gossnerin elämästä. Hän oli siis alkuaan roomalaiskatolinen, joka myöhemmin elämässään siirtyi luterilaisuuden pariin. Hänestä kerrotaan näin (suora lainaus):

"Gossner oli alkuaan roomalaiskatolinen pappi, syntyi Baierissa vuonna 1773 ja joutui tuon kirkon piirissä 1800-luvun alussa liikkuneen evankelisen herätysliikkeen vaikutuksen alaiseksi. Katolisena pappina hän seurakunnassaan todisti voimallisesti synnistä ja armosta ja monia ihmisiä heräsi elävään uskoon.

Hänen kristinuskonkäsityksensä oli syvästi evankelinen. Ainoaksi pelastuksen perustukseksi hän esitti Kristuksen ristinkuoleman meidän puolestamme syntien sovitukseksi.

Rukousella oli Gossnerin elämässä suuri merkitys; ennen kaikkea sisällisenä sydämen rukouksena, jossa mieli alati on suunnattuna Herraa kohti. -Tässä hengessä tapahtunut toiminta katolisen kirkon piirissä herätti vastustusta ja suoranaista vainoakin, jonka johdosta hän siirtyi luterilaiseen kirkkoon, toimien sitten luterilaisena pappina ja lähetyksen johtajana aina kuolemaansa saakka."

P.S. Tuossa luterilaisessa kirkossa taisi enemmän olla kysymys luterilaisten ja kalvinilaisten yhteiskirkosta. Tämä pienenä tarkennuksena yllä olevaan.

Ks. kysymys 2054. Toivotan sieluusi lepoa ja rauhaa. Älä anna noiden ajatustesi rääkätä itseäsi enempää. Jää Jeesuksen suojaan. Hän on Rauhanruhtinas ja osaa rauhoittaa mielesi.

Kyllä baletti on hyvä harrastus. Hyväkin asia voi tulla parhaan viholliseksi eli saada suhteettoman osuuden elämästämme ja viedä ajatuksemme pois kaikkein tärkeimmästä eli Raamatun Jumalan ja Kristuksen rakkaudesta ja hyvyydestä syntistä kohtaan. Näin voi käydä vaikka liikunnan, sellon soiton tai käsitöiden johdosta. Baletissa lienee myös hyvä muistaa, että se voi kasvavalle tytölle merkitä anoreksiaa tai bulimiaa tms. jos joutuu vääränlaisen valmennuksen uhriksi. On lisäksi hyvä muistaa ja ymmärtää, että on monenlaista tanssia. Osa on iljettävää. Esim. se Salomen tanssi, jonka johdosta Johannes Kastajan pää hakattiin pois. Tai vastaavanlaista tanssia jossain yökerhossa jne. Myös tanssipaikat ovat niitä, joissa on mielessä usein muut asiat kuin sielun autuus. En suosittele niihin menemistä. Jne. Tästä vastauksesta näkee ja ymmärtää, että yksiselitteinen vastaus kysymykseesi vaatii hiukan sen pohtimista, mistä kaikesta voi olla kyse, kun puhutaan tanssista. Uskoisin kuitenkin, että ajatteleva lukija saa tästä ikään kuin suuntaviivat siihen, kuinka edetä Herran pelossa ja Hengen johdatuksessa eteenpäin.

Näin juuri. Lisäksi on hyvä ymmärtää, että näistä lupauksista ja niiden tekemisestä voi jollekin tulla pakkomielle, jolloin ihminen kokee tehneensä tuon ja tämän lupauksen ja päivittäin niitä kasaantuu tunnolle jo monia, vuosien kuluessa lukemattomia. Siksi on hyvä muistaa, että ei kannata ajattelemattomasti lupailla mitään, mutta ei myöskään ajatella, että jokainen mielessä tapahtuva liikahdus olisi jo tavallaan Jumalalle tehty lupaus. Ja jos siltä alkaa tuntua, voi kääntyä Vapahtajan puoleen ja kertoa hänelle, ettei hallitse mieltänsä ja tätä lupausten pakkomieltä ja sitten vain yksinkertaisesti pyytää, että saa jäädä hänen hyvään hoivaansa sellaisenaan. Tuollaisen rukouksen hän kuulee mielellään!

Olemme juuri viettäneet kirkkovuoden viimeistä sunnuntaita eli tuomiosunnuntaita. Se on ilon ja riemun päivä. Eikä vain sen johdosta, että tuomio voi olla myös vapauttava (eikä siis vain langettava). Kristitylle tuomio on Kristuksen tähden vapauttava ja siitä riittää iloa koko iankaikkisuudeksi. Mutta se tuomiosunnuntai on ilon aihe myös siinä mielessä, että oikeudenmukaisuus toteutuu. Jos ei olisi tätä viimeistä tuomiota eikä Jumala tuomitsisi ketään, se tarkoittaisi esim. että Jumala lopulta hyväksyisi Ukrainassa tapahtuvat kauheudet: tappamiset sekä kidutukset, raiskaukset ja moniin lapsiin ja nuoriin kohdistuvat törkeydet. Ei edes taivaassa päästäisi nauttimaan rauhasta ja Jumalan hyvän tahdon ja rakkauden täyteydestä. Siinä tapauksessa taivas muuttuisi tavallaan helvetiksi. Eipä kiinnostaisi itseäni enää ollenkaan ... Paikalla olisivat kaikki kiusaajat, murhaajat ja hirmuhallitsijat. Tällaisesta näkökulmasta katsottuna iankaikkinen tuomio alkaa enemmän avautua välttämättömänä oikeudenmukaisuuden toteuttamisena. Lisäksi voimme helvetin julmuutta kauhistellessamme ajatella, että rangaistus on hirmuinen, mutta niin on myös rikos. Tällä tarkoitan sitä, että se, joka hylkää Kristuksen, on pitänyt pilkkanaan Kristuksen itsensä kärsimän helvetin vaivan meidän syntiemme edestä, hänen pyhän kalliin sovintoveren vuotamista maahan meidän syntiemme sovituksesksi ja kaiken sen vaivan ja työn, jonka Kristus otti kantaakseen saattaakseen meidät autuaiksi. Kuka voisi välttää rangaistuksen, jos syyllistyy tällaiseen pöyristyttävään jumalattomuuteen? Helvetin kieltäjät eivät ole koskaan tajunneet rangaistuksen suhdetta rikoksen suuruuteen. Tätä täytyisi miettiä erityisesti, kun rangaistus tuntuu meistä liian suurelta. Onko todella noin? Tuskinpa vaan. Tai ei varmasti! Sitten on tietysti näitä monenlaisia kysymyksiä niistä, jotka eivät ole koskaan kuuleet evankeliumia jne. Ehkä on yksinkertaisinta sanoa tässä vain se, että kyllä oikeudenmukainen Jumala antaa oikeudenmukaisen rangaistuksen kaikille. Lopuksi se kaikille meille tärkein: Jeesus varoittaa helvetistä enemmän kuin kukaan toinen UT:n henkilöistä, mutta hän ei tee sitä "peloitellakseen meidät taivaaseen" vaan kertoakseen meille, että hän tuli  pelastamaan meidät näin suuresta vaivasta. Siksi on parasta ja kauneinta päättää tämä vastaus Jeesuksen kiitokseen ja kunniaan, kun hän teki tämän, ettei meidän poloisten tarvitse joutua kadotukseen. Jeesuksen veressä synnit on kertakaikkisesti sovitettu!

Rukoilevaiseksi ei sanan syvimmässä mielessä tulla vaan synnytään, nimittäin uudesti uskon kautta. Rukoilevainen on kristitty, joka rukoilee armollista taivaan Isää kaikessa tarpeessansa ja kiittää häntä kaikesta hänen hyvyydestänsä. Virallisesti ruk.yhdistyksen jäseneksi tullaan hakemalla jäsenyyttä johtokunnalta. Siihen tarvitaan kahden jäsenen suositus.

Kiitos avoimuudestasi. On hyvä sanoittaa omat tuntemuksensa rehellisesti. Se auttaa varmasti niiden käsittelemistä. Iloitsen, että ole kantanut näitä asioita rukouksessa Herralle. Myös haaste opetella kiittämään joka tilassa on suurenmoinen tavoite. Itse jäin miettimään, että tässä olisi ihan varmaan tarvetta miettiä toisen ja erityisesti oman aviopuolison kunnioittamista ja hänen erilaisten heikkouksien rakkaudellista peittelemistä. Tosin juuri tätä tapausta en tunne. Sen puolesta lienee tarpeen, että pääsisit puhumaan tilanteestasi ihan henk.koht. jollekin toiselle sielunhoidossa. Voisitte sitten yhdessä katsoa eteenpäin ja etsiä ratkaisuja. En usko, että ratkaisu löytyisi puolison muutoksen saralta. Päinvastoin, jos ja kun rupeaa tilanteessa kuin tilanteessa kiinnittämään huomionsa mahd. puutteisiin ja virheisiin, niitä löytää koko ajan yhä lisää. Syöksykierre on sitä myöten valmis. Vajoaa yhä syvemmälle. Kuten kerroit oman masennuksesi oireiluista. Olisiko kumminkin puolisossasi yhtä ja toista hyvää? Mihin silloin alkuaan rakastuit hänessä? Jos hän osaa puhua hengellisesti rakentavasti ja pystyy näin levittämään siunausta ympärilleen, niin eikö tässä silloin olisi jotain syvempää, joka löytyy hiukan eri paikasta kuin mistä osasit kenties sitä edes etsiä ja hakea? Uskon, että jokainen ihminen on Jumalan kuva ja hänen ihmisyytensä on arvokas lahja. Kyllä meissä kaikissa on puutteita ja vikoja emmekä juuri avioliitossa voi sulkea silmiämme niiltä. Silti jokaisessa on kumminkin omanlaista kaunista olemista ja olemusta, jonka löytäminen tuottaa sinullekin iloa. Ja vaikka ei tuottaisi, niin sinut on kutsuttu silti rakastamaan niin kuin Kristus rakasti sinua. Rakkaus kaunistaa toisen, ei sen tähden, mitä hänestä itsestään löytyy vaan sen vuoksi, mitä rakkaus itsestään antaa toiselle.

Voit lukea Saarnajan kirjan kohdan https://lsry.fi/biblia/vt/Saarn/5#3-4. Siinä on sanottu pääperiaate. Tähän kannattaa pyrkiä. Jos tulee puhutuksi yli uskonsa, kannattaa sitä katua ja pyytää Jesukselta anteeksi. Pelastus ei perustu sinun tekemisiisi, mutta kristitty haluaa silti vaeltaa niin, ettei loukkaa omaatuntoansa eikä varsinkaan riko armollisen Isänsä tahtoa. Ja tietysti ei kannata luvata mitään, mikä on toisen omaa ja johon ei ole saanut toiselta lupaa, koska jos sellaisen lupauksen pyrkii toteuttamaan, niin syyllistyy myös varkauteen.

Pelkästään jo siitä, että olet kirkon jäsen, voit jo päätellä, että sinut on kastettu. Kirkossa ei voi olla kastamattomia jäseniä. Lisävarmuutta saat tosiaan, kun tilaat kastetodistuksen kirkolta. Siinä on silloin ihan mustaa valkoisella!

Kyllä. Juuri näin. Kyse ei ole naisen nimestä eikä oikeastaan miehenkään vaan taustalla on Kristus, joka on käännös heprean sanasta Messias ja tämä sana tarkoittaa Voideltua. Kyse on siis oikeastaan juutalaisen pelastajahahmon tittelistä.

Urbaania legendaa. Tietysti voi ajatella, että Jeesus Jumalana on kaikkialla läsnä, mutta tuota eivät ne kirjasi tainneet tarkoittaa ...

En osaa valitettavasti vastata tähän kysymykseen. Jos joku muu osaa, niin antakaa vinkki. Liitän sen sitten tähän perään. 🙂

Olihan Raamatun aikana vaatteet myös suurelta osin samanlaisia miehillä ja naisilla. Molemmilla oli ikään kuin sellaiset "kaavut". Naisten oli hiukan peittävämpi jne. Mutta ei ne vaatteet silloin niin erilaisia ollut. Eikä aina nykyäänkään. Ehkä nykyisin kumminkin selvästi enemmän erilaisia. Osittain tässä on siis kysymys vain kulttuurin eroista. Mutta ei kokonaan. Pienillä lapsilla on usein samanlaiset vaatteet tai lämpimissä maissa ei vaatteita juuri lainkaan. En itse ole jaksanut ruveta sen tarkemmin syynäämään pikkulasten potkupukuja. Ne lienevät aika lailla samoja kaikille. Kyllä kapalot olivat Raamatun aikana kaikille samoja. Aika vaikea keksiä niihin hirvittäviä isoja eroja. Ehkä joskus rikkailla oli varaa brodeerata kapaloita erivärisiksi ja lisäillä jotain koristetta tms. Mutta otetaan tältä osin ihan rennosti. Kyllä pojat ja tytöt sitten rupeevat myöhemmin hyvin tarkkaan syynäämään, mitä päällensä pukevat.

Siinä ovat ylhäällä kirjaimet ML eli Martti Luther ja alhaalla kirjaimet ER eli Erasmus Rotterdamilainen. Kyse on siis Lutherin kirjasta Erasmusta vastaan. Se taistelu käydään ei "tavallisin miekoin" vaan "sanan miekoilla" eli Raamatun tekstejä tutkimalla.

Ennen kuin Qumranin luolista löytyi Jesajan erittäin hyvin säilyneet tekstikääröt, oli yleisenä ajatuksena, että Jesajan ja muiden profeettojen tekstejä on ihan urakalla muunneltu ja turmeltu. Ajateltiin, että eipä taideta tietää mitään siitä, mitä alkuperäinen Jesaja olisi julistanut. Qumranista kumminkin löytyi siis ne Jesajan tekstit ja ne olivat jopa noin tuhat vuotta vanhempia kuin silloiset vanhimmat tekstilöydöt. Eli jopa ennen Kristuksen syntymää kirjoitetut. Kun niitä luettiin ja tutkittiin, huomattiin, että profetan teksti on laajasti ottaen ihan sama kuin silloisissa ja nykyisissä heprean kielisissa raamatuissa. Joten koko tuo teoria romuttui tavallaan yhdessä yössä. Vastaavaa on ollut muutakin. Joten itsestä tuntuu, että nuo puheet Raamatun pyhien tekstien laajasta turmeltumisesta voi heittää mielestä. Meillä on tosi luotettava Raamattu. Antiikin kaikista kirjoituksista ylivoimaisesti luotettavimmat tekstit. Ei siis mikään muu vedä sille vertoja. Ei lähellekään.

Sitten on välillä mielenkiintoista tutkia joitakin tekstivariantteja. Monesti ne kertovat lukijalleen paljon siitä, miten yhdestä ja samasta tekstistä on auennut erilaisia näkökulmia. Ne antavat monesti lisävaloa Raamatun sanomalle ja auttavat paljon sen ymmärtämisessä.

Olet ihan oikeassa, että kyllä jokaisen kuuluu kantaa vastuu omista ajatuksistaan ja katseestaan (mihin sen suuntaa). Etenkin nuoruudessa seksuaalisuus ja siihen liittyvät asiat synnyttävät joka tapauksessa hämminkiä ja monenlaista epätietoisuutta, joka kumminkin sitten "tasoittuu" ajan kanssa. Eivät kristityt ole tässä mikään poikkeus. He käyvät läpi samoja asioita ja tuntemuksia kuin kuka muu tahansa. Tällaisessa tilanteessa on siksi hyvä, jos voimme tukea toisiamme kasvun vuosina. Sen tähden on minusta tosiaan hyvä, että kasvavat tytöt ja naiset ottavat vaatetuksessaan huomioon tosiasiat. Ei ole kyse toisten syyllistämisestä vaan auttamisesta. Ja samoin poikien ja miesten on opittava ymmärtämään oma vastuunsa käytöksestään, siistittävä puheensa ja opeteltava kunnioittamaan naista. Mielestäni kerroit kauniisti, että naista Jumalan luomana sekä hänen luontaista kauneuttaan saa ja kuuluu pitää arvossa ja viehättävänä. Ei siinä ole mitään pahaa. Olisi molemmille osapuolille hyvä, jos tämä ei puolin tai toisin muuttuisi epäsovinnaiseksi flirtiksi tai törkeitten ehdotusten tekemiseksi. Varmaan tarvitaan paljon opettelua (ja myös epäonnistumisia) näiden asioitten kohdalleen saattamisessa, mutta kokemukseni mukaan se kyllä vähitellen luontuu niin tytöiltä kuin pojiltakin. Otetaan asenteeksemme toisiamme tukeva elämäntapa ja suhtautuminen. Sinäkin saat iloita luomisen ihanuudesta myös omalla kohdallasi ja kiittää Luojaasi hänen ihmeellisistä teoistansa ja sitä myöten kasvaa täyteen naiseuteen hänen lapsenaan.