Anna Rogel – rukoilevaisuuden merkittävin hengellinen äiti
1. Johdannoksi
Rukoilevaisuuden lähes 250 vuotta pitkään historiaan kuuluu monia kristillisestä elämästä tunnettuja maallikkoja, joilla on eritysasema rukoilevaisen kansan historiassa. Inhimillisesti katsoen heidän elämänsä on ollut vaikeaa ja heidän elämäntapansa vaatimatonta. Tässä Jumalan koulussa olleet henkilöt ovat kuitenkin oppineet tuntemaan uskon salaisuuksia ja oppineet elämään nöyrästi. Tällaisia esikuvallisia ihmisiä on ollut paljon. Tässä nostetaan heistä esille Anna Rogel. Tulevissa artikkeleissa puhutaan merkittävistä rukoilevaisista maallikkoisistä, Matti Paavolasta ja Matti Pukanhaavasta.
2. Anna Rogel on vaikuttanut voimakkaasti rukoilevaisuuden leviämiseen
Yksi merkittävimmistä rukoilevaismaallikoista kautta aikojen on ollut Anna Rogel. Häntä voi täydellä syyllä kutsua rukoilevaiseksi äidiksi. Hänellä ei ollut omia lapsia, mutta hänen vaikutuksensa on ollut niin merkittävää ja laajaa, että hän on tullut monelle kristitylle äitihahmoksi. Anna Rogel syntyi Merikarvialla 4.12.1751. Hänen elämäntaipaleensa jäi aika lyhyeksi, sillä hänet kutsuttiin pois tästä maailmasta jo 5.7.1784. Anna oli lapsuudessaan hurskas ja omissa oloissaan viihtyvä, lukutaidon opeteltuaan hän opetteli katekismuksen ulkoa ja oli rippikoulussa parhaimpia oppilaita kristinopin tiedoissa. Anna oli äidinkieleltään ruotsinkielinen, mutta osasi puhua sujuvasti myös suomea.
Annan terveys oli heikko. Vuonna 1770 hän vilustui pahasti ja joutui pian tämän jälkeen koko loppuelämänsä ajaksi vuodepotilaaksi. Vuoden 1770 syksyllä Anna menetti puhekykynsäkin väliaikaisesti ja hänen luultiin jo kuolevan. Jouluna vuonna 1770 tapahtui kuitenkin jotain hyvin erikoista: Anna alkoi saarnata. Hän oli ns. horrossaarnaaja, joka julisti hengellisiä asioita unitilassa. Nämä saarnat jatkuivat koko Annan loppuelämän ajan. Samanlaista horrossaarnaamista on ollut jonkin verran myös muissa herätysliikkeissä. Anna on suomalaisista horrossaarnaajista kuitenkin huomatuin. Anna sepitti horrostilassa myös hengellisiä lauluja ja lauloi niitä. Puheittensa aiheet hän otti kunkin pyhä- ja juhlapäivän evankeliumiteksteistä. Saarnat olivat pitkiä, ne saattoivat kestää 4-6 tuntia ja tästäkin vielä pidempään. Hän piti horrossaarnojaan molemmilla osaamillaan kielillä sekä ruotsiksi että suomeksi. Pian alkoi suuria ihmisjoukkoja kokoontua kuulemaan tätä ihmeellistä saarnaajaa kotiseurakunnasta Merikarvialta, mutta myös kauempaa.
Pian kirkollinen esivalta alkoi kiinnittää huomiota Annan saarnatoimintaan. Anna alistui mielellään seurakuntansa kirkkoherran toimeenpanemaan kuulusteluun ja vakuutti, ettei puhunut mitään muuta kuin mistä voi kerran vastata kaikkitietävän Jumalan tuomioistuimen edessä. Turun tuomiokapituli velvoitti kirkkoherraa seuraamaan Annan saarnatoimintaa ja seuraamaan Annan mielentilaa. Kirkkoherra Anders Eneberg lähetti tuomiokapituliin selostuksen neljästä saarnasta. Saarnat olivat selvityksen mukaan tiivistettyjä, selviä ja hyvin rakennettuja sekä tiukasti Raamatuntekstien mukaisia. Annan horrossaarnoissa oli parannukseen ja uuteen elämään kehottava sanoma. Jumala on vanhurskas ja ihminen on syntinen. Siksi ihmisten tulee tehdä parannus ja anoa syntejänsä anteeksi. Tyypillinen rukoilevaiskorostus oli Annan julistus viimeisistä ajoista. Anna kehotti kristittyjä hengelliseen valvomiseen, rukoukseen ja Jumalan Sanassa pysymiseen. Varsinaisen saarnan päätyttyä lauluun piti Anna vielä erityisen ylistys- ja kiitospuheen, johon liittyi esirukouksia maallisen esivallan ja isänmaan puolesta.
Saarnat kestivät usein aamusta myöhäiseen iltaan ja yöhönkin saakka. Kun hän seuraavana päivänä oli taas normaalitilassa, ei hän sanonut muistavansa mitään siitä, mitä oli puhunut. Kirkkoherra Eneberg ilmoitti selostuksessaan Turun tuomiokapitulille, että maalis-huhtikuussa vuonna 1774 oli tuhansia ihmisiä käynyt Annaa kuulemassa Porista, Raumalta, Kristiinankaupungista, Eurajoelta, Ulvilasta, Kokemäeltä, Lapväärtistä, Närpiöstä, Ilmajoelta, Laihialta, Maalahdesta, Ikaalisista ja myös Pohjanlahden toiselta puolelta Ruotsista.
3. Annan saarnatoiminnan vaikutukset olivat merkittävän suuria
Kävijöiden joukossa oli myös pappeja ja säätyläisiä. Annan saarnojen vaikutuksesta monet alkoivat kysellä sielunsa tilaa ja etsiä Jumalan armoa ja anteeksiantamusta. Kirkkoherra Eneberg oli vakuuttunut siitä, että Anna oli asiassa vilpitön, eikä puhunut omiaan. Olipa kirkkoherra itsekin tullut Annan saarnojen puhuttelemaksi. Annan heikkoa ruumiillista terveyttä yritettiin hoitaa sen ajan parhaimmin menetelmin. Hänen terveyttään arvioivat lääkärit sekä Suomessa että Ruotsissa. Terveys ei kuitenkaan parantunut ja hän tyytyi tähän tulkiten sen Jumalan tahdoksi. Anna oli myös ahkerassa kirjeenvaihdossa uskonystäviensä kanssa. Kirjeessään eräälle ystävälle Anna puhuu vaivojen ja kiusausten tarkoituksesta ja siunauksesta kristityn elämässä. Hän kehottaa ystäväänsä: ”Tarttukaamme kiinni Jeesuksen verisiin haavoihin, niin pysymme kestävinä”. Eräälle toiselle uskonystävälle hän kirjoittaa: ”Jeesuksen sydän on avoinna, ja se on rikas aitta kaikille hengellisesti köyhille. He saavat lähestyä sen ovea ja se avataan rukouksen avaimella”. Jo noistakin Iyhyistä tekstinkatkelmista voi helposti löytää rukoilevaisuudelle ja yleensä suomalaisille herätysliikkeille tyypillisiä korostuksia. Puhe Kristuksen haavoista on vanhaa kielenkäyttöä. Kristuksen haavoista puhumalla viitataan herätysliikkeiden kielenkäytössä Kristuksen kärsimyksestä tulevaan armoon ihmisten syntien sovittamiseksi. Hengen köyhyys on puolestaan Jumalan armon ja hänen hengellisen läsnäolonsa ikävöimistä. Rukous on yhteyttä Kristuksen kanssa ja sen rukousyhteyden myötä tulevat Jumalan siunaukset ihmisen elämään.
Anna oli horrossaarnoillaan ja kirjeillään luomassa rukoilevaista uskonkäsitystä. Hän oli rukoilevaisuuden varhaisaikojen merkittävin hengellinen maallikko. Hän on kirkkohistoriassa poikkeuksellinen henkilö. Toisaalta horrossaarnaamista esiintyi muissakin herätysliikkeissä. Hänen uskonnäkemyksensä oli seestynyt ja kypsä. Kristityn ihmisen tulee tässä ajatella niin, että Annaa oli siunattu julistamisen armolahjalla. Annaa kuulemassa käyneet tulkitsivat, että Jumala käytti Annaa julistuksensa ja tahtonsa äänitorvena. Hän ei ollut itse valinnut osaansa, vaan Jumala käytti häntä profeettana.
Hänet oli vaikeiden elämänvaiheiden kautta kasvatettu tähän erikoiseen tehtävään kelvolliseksi henkilöksi. Tällaisia horrossaarnaajia on ollut kaikkialla kristikunnassa, vaikka heitä ei ole määrällisesti paljoa ollutkaan. Jumala toimii usein heikkojen ja vähäisten kautta. Annan julistus synnytti hengellisiä herätyksiä laajoilla alueilla. Se vaikutti tapakulttuurin parantumista monilla paikkakunnilla. Kirkossakäynti muuttui ennennäkemättömän vilkkaaksi. Sunnuntai- ja juhlapäivät vietettiin pyhäpäivän arvoa kunnioittaen, rukoiltiin, kotihartauksia pidettiin. Anna Rogelin toiminta sai osakseen suuren huomion ja rukoilevaisherätys levisi laajoille alueille Tyrvään ja Karkun seuduille, Keski- ja Etelä-Hämeeseen.
4. Annan saarnatoiminnan arvioiminen on mielenkiintoinen ja haasteellinen tehtävä
Nykyajan ihmisen näkökulmasta katsova ihminen arvioi Annan toimintaa ristiriitaisin tuntein. Hengellisyys on aikanamme sen verran vähäistä, että nykyajan ihmisen on vaikea ymmärtää Annan toimintaa ja persoonaa. Toki on todettava, että Annalla oli omana aikanaan myös paljon vastustajia, jotka syyttivät häntä väärästä itsensä korottamisesta ja väärästä hengellisyydestä. Tällaista vastustustakin on aina siellä, missä hengellinen herätys on voimakasta. Herätysliike jakaa ihmisiä aina voimakkaasti. Jotkut ovat puolesta, toiset ovat vastaan. Kristitty ihminen toteaa, että Jumala edistää asiaansa yllättävilläkin tavoilla. Hän valitsee tekojensa välikappaleiksi ihmisiä oman mielensä mukaisesti. Anna ei toiminut palvelustehtävässään minkäänlaisena pappina, hän oli naisprofeetta. Hän pysyi kirkon tunnustuskirjojen ja Raamatun opissa. Hänen toimintatapansa oli poikkeuksellinen ja mielenkiintoinen, hänen saarnansa olivat puhuttelevia, pitkiä ja selkeitä, siksi hän herätti aikanaan valtavaa huomiota. Annan toiminta ja saarnat ovat vaikuttaneet hengelliseen elämään virkistävästi laajoilla alueilla Satakunnassa, Hämeessä ja koko Pohjanmaan alueella. Meidän aikamme kirkko ja tämän ajan maalIistuneet ihmiset kaipaavat hengellistä herättäjää. Tämä aika on materialistinen, ihmiset uskovat rahan ja tavaran keräämiseen ja oman aseman turvaamiseen. Rahan ja tavaran keskellä ihmismieli jää kuitenkin tyhjäksi. Kristityillä on tälle ajalle välitettävänään suuri sanoma, sanoma vanhurskaasta Jumalasta ja siitä, että syntien anteeksiantamus on todellisuutta tänäkin päivänä. Tämän sanoman Anna Rogel sai aikalaisilleen välittää.