Pääkirjoitus, Länsi-Suomen Herännäislehti 6/2022
”Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas!” (Ps. 84:2)
Timo Laato, päätoimittaja
Kesäseurojen tunnuslauseeksi on valittu sanat ”kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas”. Ne löytyvät psalmista 84:2. Yli kahden pitkän ja ankaran vuoden jälkeen maailmanlaajuisen pandemian kourissa näyttää siltä, että me saamme ja voimme kokoontua vapaasti juhlille. Tuntuu hyvältä! Kaipaamme päästä yhteen, koska paras paikka maan päällä ovat Herran asuinsijat. Psalmista jatkaa ja rohkaisee kuulijoitansa omalla esimerkillänsä: ”Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin: minun ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa” (84:3). Samoin mekin ikävöitsemme ja halajamme. Jos me emme kohtaa elävää Jumalaa, kyllä silloin meidän kokoontumisemme on turha. Elävän Jumalan me kohtaamme nimenomaan elävässä seurakunnassa, koska hän itse tekee sen eläväksi ja pitää sen elossa pyhän sanansa ja kalliiden sakramenttiensa kautta. Muistamme ja muistutamme, että tosi kirkko tai seurakunta on Kristuksen ruumis. Se löytyy siis sen jäsenissä. Tässä mielessä elävä seurakunta on se paikka, jossa elävä Jumala kohdataan. Kun saavut rukouksen Hengessä paikalle, autat itseäsi ja autat minua ja autat meitä kaikkia kohtaamaan hänet sellaisena kuin hän on! Ja minä puolestani teen saman sinulle ja muille. Ja nuo muut tekevät sen saman sinulle ja minulle. Psalmi 84 on meidän psalmimme. Se on Jumalan armorikas sana meidän juhlaamme.
Päällekirjoituksen mukaisesti psalmi 84 on koorahilaisten (tai kirjaimellisesti ”Koorahin poikien”) virsi. Heidän kaukainen esi-isänsä oli juuri se mies, joka nousi kapinaan Moosesta ja Aaronia vastaan (ks. 4. Moos. 16). Hän ja hänen seuralaisensa eivät pitäneet siitä, että he eivät päässeet johtopaikoille, vaan leeviläisinä joutuivat alistumaan jumalalliseen järjestykseen saamatta pappeutta. Eikö tässä ole jotakin tuttua? Myös nykyisin Herran käsky ja apostolinen virkajärjestys on asetettu ”ei-toivottujen” listalle. Halutaan yhä enemmän muutosta ja muutetaan paljon muutakin. Tuo silloinen vallankumous päättyi täydelliseen tuhoon. ”Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät, ja heidän huoneensa, ja kaikki ne ihmiset, jotka Koran tykönä olivat, ja kaiken heidän tavaransa. Ja he menivät elävänä helvettiin, kaikkinensa kuin heillä oli, ja maa peitti heidät, ja he hukkuivat kansan seasta. Ja koko Israel, joka heidän ympärillänsä oli, pakeni heidän parkunsa tähden.” (16:32–34.) On järkyttävä kuvaus. Suorastaan puistattaa. Mitä luopumuksesta seuraakaan tänään, ellei parannusta tehdä?
Myöhemmin kerrotaan, että Koorahin pojat eivät kuolleet isänsä ja toisten mukana (ks. 4. Moos. 26:9–11). Siksi heistä kuullaan historian saatossa lisää, myös ja erityisesti tässä psalmissa 84. Siitä käy ilmi, että he olivat tehneet parannuksen sukunsa helmasynneistä. He eivät enää kapinoineet pönkittääkseen asemaansa ja päästäkseen eteenpäin. Päinvastoin nyt he tyytyivät osaansa. 1. Aik. 9:19–21 tietää kertoa, että koorahilaiset asetettiin ovenvartijoiksi temppeliin. Se ei ehkä heistä ja meistä muista ollut se kaikkein suurin tehtävä. Silti he ilolla tyytyivät juuri siihen. ”Ennen minä olisin ovenvartija Jumalani huoneessa kuin asuisin jumalattomain majoissa” (Ps. 84:11). Todellista nöyryyttä. Kuitenkin tietyssä mielessä tämä tehtävä oli parasta, mitä oli tarjolla. Ovenvartijahan tuli ensimmäiseksi sisään ja lähti viimeiseksi ulos. Hän sai viipyä noissa ihanissa asuinsijoissa pidempään kuin tavalliset seurakuntalaiset. Sitä hän omien sanojensa mukaan eniten toivoi ja kaipasi, joten hänen toiveensa ja kaipauksensa täyttyivät ylenpalttisesti.
Ovenvartijana oleminen Jumalan huoneessa on parempaa kuin jumalattomien majoissa asuminen, koska temppelissä eli seurakunnan yhteydessä pääsee kokemaan, että Herra ”on aurinko ja kilpi” (Ps. 84:12). Hän on aurinko hyvinä päivinämme ja hellii meitä. Hän on kilpi pahoina päivinämme ja suojaa meitä. Jos meidän elämässämme joko paistaa tai sataa, hän on kanssamme ilonamme ja apunamme. Riemuitse, oi juhlakansa, tästä: aurinkona yläpuolellamme – kilpenä ympärillämme! Siinä alla ja keskellä meidän on hyvä ja turvallista olla.
Edelleen Herra ”antaa armon ja kunnian” (Ps. 84:12). Armon hän antaa ensimmäiseksi. Kunnian hän antaa viimeiseksi. Armo annetaan sinulle, jotta pääset kerran viimeisenä päivänä kunniaan, sisälle kirkkauden valtakuntaan. Kunnia annetaan sinulle, jos pääset tässä ja nyt pelastuksen päivänä armoihin, sisälle laupeuden valtakuntaan. Molemmat kuuluvat aina yhteen: armo vie kunniaan, ja kunnian tie nimitetään armon poluksi. Toista ei ole ilman toista. Vielä kaiken lisäksi: siinä alun ja lopun välissä ei Herra ”anna hurskailta mitään hyvää puuttua” (Ps. 84:12).
Oikeastaan Ps. 84 on matkalaulu. Sitä on laulettu matkalla temppeliin, sinne saavuttaessa ja siellä ollessa. Tämä maa on vieras maa. Mikään täällä ei tyydytä sieluamme. Se on Augustinuksen sanoin levoton, kunnes se ”löytää levon Jumalassa”. Niin kuin varpunen on löytänyt majansa tai pääskynen pesänsä Herran alttarin tykönä (Ps. 84:4), samoin meidän taivalluksemme päättyy Herran alttarille eli hänen armopöytänsä ääreen. Matkalla väsytään. Mennään voimasta heikkouteen. Kuljetaan kyynelten tai itkun laakson kautta. Mutta ne itkunsekaiset kyynelvirrat muuttavat sen lähteitten paikaksi tai kaivojen maaksi (Ps. 84:7). Lopulta käydään ”voimasta voimaan” ja kuljetaan ”voitosta voittoon” (Ps. 84:8), koska kulkijan voima ja väkevyys on Herrassa (Ps. 84:6). Samaa ennustaa profeetta Jesaja (40:28–31).
”Etkös tiedä? Etkös ole kuullut? Herra ijankaikkinen Jumala, joka maan ääret on luonut, ei väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimatoin. Hän antaa väsyneille voiman ja väettömille kyllä väkeä. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, ja nuoret miehet peräti lankeevat. Mutta jotka Herraa odottavat, ne saavat uuden voiman, niin että he menevät siivillä ylös kuin kotkat; että he juoksevat ja ei näänny, he vaeltavat ja ei väsy.”
Ystävät rakkaat: Tämä lupaus on kantanut meitä näinä kahtena pandemian vuotena ja se kantaa meitä nyt myös uusien vaikeuksien edessä. Rohkaisen teitä tulemaan Herran huoneeseen, polvistumaan alttarille, kokemaan todeksi: ”Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas, Herra Sebaot.”
Jälkikirjoitus:
Psalmia 84 käytetään yleisesti vihittäessä kirkkoa pyhään käyttöön, Jumalan huoneeksi. LSRY:n strategiatyöryhmän loppuraportin mukaisesti johtokunta pyrkii tulevaisuudessa hankkimaan itselleen omat tilat jumalanpalveluskäyttöä varten. Tulemme tiedottamaan asiasta lisää myöhemmin. Voit jo nyt muistaa meitä ja hankettamme rukouksin. Rukoilkaamme tämän lupauksen toteutumista: ”Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas, Herra Sebaot!” Yhdistyksen työtä laajasti ja yleisesti voi tukea myös lahjoituksin tai testamenttivaroin. Rahat käytetään yhdistyksen sääntöjen ja rahankeräysluvan mukaisesti.