Pääkirjoitus, Länsi-Suomen Herännäislehti 5/2022

”Minun ja toisten paras” – parasta yhdessä

Timo Laato, päätoimittaja

Koska Suomen ev.lut. kirkko on käytännössä ajautunut syvän luopumuksen tielle, on alettu syystä ja täysin oikeutetusti kysellä harmistuneena, miten nyt kuuluu menetellä. Siinä jokai­nen kokee oike­udek­seen tehdä itsenäisesti päätöksensä ja toimia parhaansa mukaan. Tiedämme, mitä siitä on sitten seurannut. Hajaantumista ja pirstaloitumista. Loukkaantumista ja närkästystä. Kiistaa ja riitaa. Kyse ei niinkään ole ollut totuudesta sinänsä, vaan lähinnä siitä tehtävistä johtopäätöksistä.

Tuomarien kirjasta löytyy osuva kuvaus sen ajan sekavasta ja suorastaan sekasortoisesta ti­lan­tees­ta. Siellä sa­notaan: ”Sil­loin ei ollut kuningasta Israelissa, ja itse kukin teki niin kuin heille näkyi hy­väksi” (17:6). Vastaavasti: ”Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, vaan jokainen teki niin kuin hänel­le näkyi oikein olevan” (21:25). Tällaista yksilön omaa toimintaa laajemmasta kokonaisuudesta piit­taamatta Raa­mattu ei mitenkään ihannoi, vaikka yksittäiset ratkaisut sinänsä voisivat olla perustel­tu­ja. Tarvitaan apostolin muistutusta: ”Kukin katso­koon ei vain omaa vaan toisten parasta.” Se ei saisi muuttua vaivihkaa aivan täydelliseksi vastakohdak­seen: ”Kukin kat­so­koon vain omaansa muka tois­ten par­­haak­si.” Meidät on luotu toistemme yhteyteen, tukemaan toisiamme. Meille jo­kaiselle an­net­tu ar­ki­nen kutsu­mus johdattaa meitä palvelemaan vapailla vaaleilla valittua ja hyvin jär­jestäytynyttä yh­teis­kun­taam­me ja sen hallitsi­joi­ta. Kirkossa toimimme Kristuksen ruumiin parhaaksi sen jäseninä ja sen jäseniä hoitaen ja hoivaten. Elämme pitkässä jatkumossa menneiden vuosisatojen ja jopa vuo­situhan­sien vuorovaikutuksessa. Siksi yksilön irralliset ja hetkellisistä mielijohteista nousevat pikai­set rat­kai­sut harvoin koituvat siunaukseksi yhtenäisyyden kannalta ja laajemman historiallisen vii­te­kehyksen valossa. Tämä koskee yhtä lailla itseriittoisia tai isottelevia seurakunnan joh­tajia. Mahdol­li­sia ongelmia ei ratkaista niin, että joku luulee ymmärtävänsä kaiken paljon paremmin ja syvem­min kuin muut. Siksi tarvitaan keskinäistä kanssakäymistä ja yhteyttä, jot­ta kes­ki­näinen kanssakäyminen ja yhteys saattavat säilyä.

Hengellisessä työssä pitää luottaa Hengen johdatukseen. Se on tarpeen ja suo­ras­taan täysin vält­tä­mä­tön­tä. Hyvää hedelmää ei seuraa muusta toiminnasta. Tästä perustavasta pääajatuksesta vedetään toisinaan vääriä johtopäätöksiä. Voi tulla tavaksi sivuuttaa kokonaan työn täsmällinen suunnittelu ja kehittely. Luotetaan johdatukseen sillä tavoin hurmahenkisesti, että se sulkee pois esim. pappisviran ja jumalanpalvelusjärjestyksen, kirkkolain ja -järjestyksen, kirkollisen hallinnon, työnjaon eri seu­ra­kun­nissa ja työn painopisteiden päivittämisen muuttuneiden olosuhteitten mukaisesti. Ei kai kukaan tosissaan luule, että tämän tapainen vallankumouksellinen liikehdintä koituu erityiseksi siunauk­sek­si missään vaiheessa.

Raamatullisen esikuvan ja esimerkkien mukaisesti yhdistyksemme on jo pidemmän ajan työstänyt tulevaisuuden strate­giaa alati ja nopeasti muuttuvassa kirkollisessa ja yhteiskunnallisessa tilan­teessa Elias Halmisen johdolla. On ollut tarpeellista kokoontua ja keskustella avoimuuden ja luottamuksen henges­sä haas­teellisista ja vaikeistakin asioista. Aikaa ei ole käytetty maailman pahuuden päivittele­miseen tai päivittämiseen, vaan on kysytty vakavasti, miten tästä nyt päästäisiin eteenpäin Raamatun sa­nalle uskollise­na ja kristillistä vastuuta kantaen erityisesti Suomen kansasta, joka kulkee aina vain kauemmas hyvän Herramme pyhästä tahdosta. Mitä olisi tehtävä rukoilevaisen seuraliikkeen taholta herätyksen eteen? Olemme kurja ja pieni syntisten joukko. Emme pysty mitään. Toisaalta me voim­me kaiken Herrassa, joka yksin tekee väkeväksi (Fil. 4:13). Vapahtaja rohkaisee Filadelfian piskuis­ta seurakuntaa: ”Sinun voimasi on vähäinen, mutta olet pitänyt minun sanani etkä ole kieltänyt nime­äni” (Ilm. 3:8). ”Ettäs pidit minun kärsivällisyyteni sanat, niin minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat. Katso, minä tulen pian: pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuas ottaisi.” (3:10–11.)

Strategiatyöskentely on vihdoin saatu päätökseen. Länsi-Suomen Ru­koile­vais­ten yhdis­tyk­sen vuo­sikokous hyväksyi loppuraportin vuosikokouksessaan 22.4.2022. Julkaisemme tässä lehdessä sen sekä lisäksi toimikunnan puheenjohtaja Elias Halmisen tarkemman kuvauksen keskustelujen taustoista.