Pääkirjoitus, Länsi-Suomen Herännäislehti 4/2022

Pääsiäisen juhlaa – rauhaa sodan keskellä

Timo Laato, päätoimittaja

 

Pääsiäinen merkitsee rauhan solmimista Jumalan ja maailman välillä. Jeesus naulataan ristille, hän kuolee ja kuolemallaan sovittaa Jumalan vi­han, joka kohdistuu meihin syntiemme tähden. Uskomal­la häneen me pelastumme tulevasta vihasta, joka ilmestyy viimeisenä päivänä (1. Tess. 1:10). Apos­toli Paavali puhuu myös vihasta, joka jo nyt ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuut­ta ja vääryyttä vastaan (Room. 1:18). Se on täydellinen vastakohta sille evankeliumille, jota hän julistaa. Siinä nimittäin julistetaan täydellinen pelastus synneistä ja kadotuksesta (Room. 1:16–17). Huomaa tarkasti, että aivan peräkkäisissä jakeissa puhutaan samaa verbiä käyttäen toisaalta Jumalan hankki­masta pelastuksesta ja toisaalta hänen pyhyytensä vihasta:

Jae 17: ”Sillä siinä (evankeliumissa) se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, il­moi­tetaan uskos­ta uskoon.”

Jae 18: ”Sillä Jumalan viha ilmestyy (tarkasti kääntäen: ilmoitetaan) taivaasta kaiken ihmisten ju­ma­lat­tomuuden ja vääryyden tähden.”

Toisin sanoen Jeesuksen ristillä solmima rauha tulee meidän omaksemme evankeliumin sanassa ja siihen uskomalla. Kyse on nimenomaan iäti kestävästä ja Kristuksen verellä allekir­joi­te­tusta rauhan­sopimuksesta, jonka Kaikkivaltias Ju­mala on solminut koko maailman kanssa, ei ensi sijassa psyko­logisesta tunteesta tai vaikutelmasta. Siksi saat panna kaiken turvasi siihen, että Jumala on jo solmi­nut si­nun kanssasi rauhan ja se kestää, vaikka sisimmässäsi tuntisit vielä rauhattomuutta. Luonnolli­sesti hän tahtoo, että pääset myös tuntemaan rauhan sydämessäsi, eikä sinun tarvitse arkana pälytä ja pelätä pahuutesi rangaistusta. Opi silti ja muista tarkasti ahdistuksessa ja kiusauksessa, että tämä jäl­kim­mäinen käy mah­dolli­sek­si ainoastaan tuon edel­lisen joh­dosta.

Aivan samaa kirjoittaa apostoli Johannes. Hän on ensin korostanut pienoisevankeliumin sulosa­no­maa puhumalla siitä, että Jumala on rakastanut koko maailmaa ja antanut oman Poikansa sen tähden (3:16). Sitten hän jatkaa vähän myöhemmin:

”Joka uskoo Pojan päälle, hänellä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei usko Pojan päälle, ei hänen pidä elämää näkemän, mutta Jumalan viha pysyy hänen päällänsä” (Joh. 3:36).

Siksi on tärkeää, että pääsiäisen sanoma otetaan vastaan uskossa. Silloin se täydellinen rauha, jo­ka on täyttä totta jo nyt, luetaan eduksemme, ja pääsemme nauttimaan sen synnyttämästä sisäisestä rau­hal­lisuu­des­ta.

Vielä on pantava merkille, että Paavalin puhe jo nyt ilmestyvästä Jumalan vihasta on täyttä totta ja varsin ajankohtaista. Roomalaiskirjeen 1. luvussa hän varoittaa vakavasti lukijoitansa kaikenlaises­ta ju­ma­lat­to­muudesta ja sen harjoitta­misesta. Hän mainitsee sen rangaistuksena, et­tä ihmiskunta lanke­aa moniin paheisiin ja häpeällisiin himoihin. Erityisesti hän puhuu kristillisen avioliiton halventa­mi­sesta ja homoseksuaalisuuden noususta, mutta luettelee pitkän listan erilaisia paheita (1:29–31). Sik­si yhteiskuntamme luisuminen yhä kauemmas Jumalan käskyistä ja ope­tuksista on pelottava merk­ki hä­nen uhkaavasta vihastansa. Jos ja kun rangaistus sitten tulee, ei kenellekään pitäisi olla epäselvää, miksi niin pääsi käymään. Meidän omat tekomme todistavat silloin meitä vastaan. Siksi jokaisen on syytä tutkistella omaa vaellustansa ja kääntyä Herran armon puoleen, jota evankeliumi kuuluttaa. Ei ole kenelläkään muuta pelastusta ajallisesta ja iankaikkisesta rangaistuksesta.

Tällaisessa ajassa, jossa nyt me itse ja koko Eurooppa joutuu elämään, sota on noussut keskellem­me jälleen kerran. Sen leviäminen vaikuttaa varteenotettavalta uhalta. Se on aina synnin seurausta ja sangen usein myös synnin rangaistusta. Raamatussa on vaikka kuinka monta varoittavaa esimerkkiä siitä, kuinka Jumala rankaisee jumalatonta kansaa sodan hirveillä kauhuilla. Silloin ei ole leikin asia leikkiä paheittensa kanssa. Pääsiäisaikana saamme todella muistuttaa itseämme Kristuksen suunnat­tomasta kärsimyk­sestä meidän edestämme. Saamme myös rukoilla itsellemme omakohtaista pääsin­päivää synneis­tämme ja pyytää sen myötä pääsinpäivää yhtä lailla synnin rangaistuksista.

Vanhassa virsi- ja evankeliumikirjassa on kallis rukous sodan aikana. Rukoillaan sitä yhdessä. Si­tä ru­­koillessamme rukoillaan myös Ukrainan kansan puolesta ja koko Venäjän maan edestä. Pyyde­tään armoa armosta ja oikeudenmukaisuuden voittoa yhdessä totuuden ja rakkauden kanssa:

”O sinä rauhan päämies, Herra Jeesus Kristus, joka meille hengellisen rau­han an­sain­nut olet, jonka edestä sinulle, Isän ja Pyhän Hengen kanssa, ol­koon kiitos iankaik­ki­ses­ti. Sinä olet myös tähän asti antanut meille maail­mallisen rauhan, jota emme niin suurena hyvänä työnä, kuin se on, ole pi­täneet, ja sinua sen edestä kiittäneet, vaan usein meidän suruttomuu­des­sam­me sen väärin käyttäneet. Sen tähden olet sinä hyvästä syystä meitä rauhatto­muudella ja raskaalla sodalla etsinyt. Anna meille anteeksi, o Her­ra, tämä kiit­tämättömyys ja kaikki synnit. Torju pois se julma vihollinen, armahda meitä sinun ahdistettuja lapsias. Sinä olet meidän aut­ta­jamme, auta meitä kaikesta hä­dästä, älä salli vihollisten kers­ka­ta meistä, sinun köy­histä palvelijoistasi, kuule ju­ma­listen rukoukset! Katso, laupias Jumala, turvattomia lapsia, jotka myös vaarassa ovat. Anna meille rau­ha meidän elinaikanamme, että me sinua estämättä täällä palveli­sim­me ja sitten tämän elämän perästä sinua lakkaamatta ylistäisimme ja kiitäisimme. Amen.”

Lisäksi vanhasta virsi- ja evankeliumikirjasta löytyy sotamiehen rukous, jota rukoillessamme kuu­luu pyytää Ukrainan kansalle ja sen vapauden puolesta taisteleville sotilaille apua taivaasta:

”O Kaikkivaltias Jumala Sebaot, joka sinun pyhät enkelisi myös siihen toi­mit­tanut ja asettanut olet, ettäs heidän kauttansa kaikessa maassa ja kaikissa kansoissa joko sodit tai rauhan ylöspidät. Sinä, joka kuningas Davidille hä­nen nuorella iällänsä urhoolli­suutta ja voimaa niin armollisesti lahjoitit, että hän sen suuren Goljatin lingolla tähtäsi ja löi, vaikka hän oli vähäinen, va­rus­ta­maton ja sotaan tottumaton. Sinä, joka Simso­nille Pyhän Hengen avun kautta annoit yliluonnollisen väkevyyden ja voiman filis­tealaisia vastaan. Ah laupias, suuri Jumala! Jos meidän asiamme, josta me nyt sodim­me, on oikea (kuin emme muutoin tiedä), niin me rukoilemme sinua, ettäs meidän vi­hollistemme sydämet tahtoisit taivuttaa rauhaan, ettei niin paljon kristittyin verta tulisi vuodatetuksi, tai myös äkillisen hämmästyksen heidän päällensä lähettää, ja niin meil­le armollisen voiton kuitenkin vähällä veren vuoda­tuk­sella ja vahingolla armollisesti lainata, että tämä sota mahtaisi pian loppua, ja me sinua voitonvirrellä ylistää ja kiittää saisimme, joka kaikissa ja kaik­kein ylitse, niin kuin kaikkivoimallinen Herra, hallitset ja vallitset iankaik­ki­sesti. Amen.”