Pääkirjoitus, Länsi-Suomen Herännäislehti 4/2022
Pääsiäisen juhlaa – rauhaa sodan keskellä
Timo Laato, päätoimittaja
Pääsiäinen merkitsee rauhan solmimista Jumalan ja maailman välillä. Jeesus naulataan ristille, hän kuolee ja kuolemallaan sovittaa Jumalan vihan, joka kohdistuu meihin syntiemme tähden. Uskomalla häneen me pelastumme tulevasta vihasta, joka ilmestyy viimeisenä päivänä (1. Tess. 1:10). Apostoli Paavali puhuu myös vihasta, joka jo nyt ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan (Room. 1:18). Se on täydellinen vastakohta sille evankeliumille, jota hän julistaa. Siinä nimittäin julistetaan täydellinen pelastus synneistä ja kadotuksesta (Room. 1:16–17). Huomaa tarkasti, että aivan peräkkäisissä jakeissa puhutaan samaa verbiä käyttäen toisaalta Jumalan hankkimasta pelastuksesta ja toisaalta hänen pyhyytensä vihasta:
Jae 17: ”Sillä siinä (evankeliumissa) se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon.”
Jae 18: ”Sillä Jumalan viha ilmestyy (tarkasti kääntäen: ilmoitetaan) taivaasta kaiken ihmisten jumalattomuuden ja vääryyden tähden.”
Toisin sanoen Jeesuksen ristillä solmima rauha tulee meidän omaksemme evankeliumin sanassa ja siihen uskomalla. Kyse on nimenomaan iäti kestävästä ja Kristuksen verellä allekirjoitetusta rauhansopimuksesta, jonka Kaikkivaltias Jumala on solminut koko maailman kanssa, ei ensi sijassa psykologisesta tunteesta tai vaikutelmasta. Siksi saat panna kaiken turvasi siihen, että Jumala on jo solminut sinun kanssasi rauhan ja se kestää, vaikka sisimmässäsi tuntisit vielä rauhattomuutta. Luonnollisesti hän tahtoo, että pääset myös tuntemaan rauhan sydämessäsi, eikä sinun tarvitse arkana pälytä ja pelätä pahuutesi rangaistusta. Opi silti ja muista tarkasti ahdistuksessa ja kiusauksessa, että tämä jälkimmäinen käy mahdolliseksi ainoastaan tuon edellisen johdosta.
Aivan samaa kirjoittaa apostoli Johannes. Hän on ensin korostanut pienoisevankeliumin sulosanomaa puhumalla siitä, että Jumala on rakastanut koko maailmaa ja antanut oman Poikansa sen tähden (3:16). Sitten hän jatkaa vähän myöhemmin:
”Joka uskoo Pojan päälle, hänellä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei usko Pojan päälle, ei hänen pidä elämää näkemän, mutta Jumalan viha pysyy hänen päällänsä” (Joh. 3:36).
Siksi on tärkeää, että pääsiäisen sanoma otetaan vastaan uskossa. Silloin se täydellinen rauha, joka on täyttä totta jo nyt, luetaan eduksemme, ja pääsemme nauttimaan sen synnyttämästä sisäisestä rauhallisuudesta.
Vielä on pantava merkille, että Paavalin puhe jo nyt ilmestyvästä Jumalan vihasta on täyttä totta ja varsin ajankohtaista. Roomalaiskirjeen 1. luvussa hän varoittaa vakavasti lukijoitansa kaikenlaisesta jumalattomuudesta ja sen harjoittamisesta. Hän mainitsee sen rangaistuksena, että ihmiskunta lankeaa moniin paheisiin ja häpeällisiin himoihin. Erityisesti hän puhuu kristillisen avioliiton halventamisesta ja homoseksuaalisuuden noususta, mutta luettelee pitkän listan erilaisia paheita (1:29–31). Siksi yhteiskuntamme luisuminen yhä kauemmas Jumalan käskyistä ja opetuksista on pelottava merkki hänen uhkaavasta vihastansa. Jos ja kun rangaistus sitten tulee, ei kenellekään pitäisi olla epäselvää, miksi niin pääsi käymään. Meidän omat tekomme todistavat silloin meitä vastaan. Siksi jokaisen on syytä tutkistella omaa vaellustansa ja kääntyä Herran armon puoleen, jota evankeliumi kuuluttaa. Ei ole kenelläkään muuta pelastusta ajallisesta ja iankaikkisesta rangaistuksesta.
Tällaisessa ajassa, jossa nyt me itse ja koko Eurooppa joutuu elämään, sota on noussut keskellemme jälleen kerran. Sen leviäminen vaikuttaa varteenotettavalta uhalta. Se on aina synnin seurausta ja sangen usein myös synnin rangaistusta. Raamatussa on vaikka kuinka monta varoittavaa esimerkkiä siitä, kuinka Jumala rankaisee jumalatonta kansaa sodan hirveillä kauhuilla. Silloin ei ole leikin asia leikkiä paheittensa kanssa. Pääsiäisaikana saamme todella muistuttaa itseämme Kristuksen suunnattomasta kärsimyksestä meidän edestämme. Saamme myös rukoilla itsellemme omakohtaista pääsinpäivää synneistämme ja pyytää sen myötä pääsinpäivää yhtä lailla synnin rangaistuksista.
Vanhassa virsi- ja evankeliumikirjassa on kallis rukous sodan aikana. Rukoillaan sitä yhdessä. Sitä rukoillessamme rukoillaan myös Ukrainan kansan puolesta ja koko Venäjän maan edestä. Pyydetään armoa armosta ja oikeudenmukaisuuden voittoa yhdessä totuuden ja rakkauden kanssa:
”O sinä rauhan päämies, Herra Jeesus Kristus, joka meille hengellisen rauhan ansainnut olet, jonka edestä sinulle, Isän ja Pyhän Hengen kanssa, olkoon kiitos iankaikkisesti. Sinä olet myös tähän asti antanut meille maailmallisen rauhan, jota emme niin suurena hyvänä työnä, kuin se on, ole pitäneet, ja sinua sen edestä kiittäneet, vaan usein meidän suruttomuudessamme sen väärin käyttäneet. Sen tähden olet sinä hyvästä syystä meitä rauhattomuudella ja raskaalla sodalla etsinyt. Anna meille anteeksi, o Herra, tämä kiittämättömyys ja kaikki synnit. Torju pois se julma vihollinen, armahda meitä sinun ahdistettuja lapsias. Sinä olet meidän auttajamme, auta meitä kaikesta hädästä, älä salli vihollisten kerskata meistä, sinun köyhistä palvelijoistasi, kuule jumalisten rukoukset! Katso, laupias Jumala, turvattomia lapsia, jotka myös vaarassa ovat. Anna meille rauha meidän elinaikanamme, että me sinua estämättä täällä palvelisimme ja sitten tämän elämän perästä sinua lakkaamatta ylistäisimme ja kiitäisimme. Amen.”
Lisäksi vanhasta virsi- ja evankeliumikirjasta löytyy sotamiehen rukous, jota rukoillessamme kuuluu pyytää Ukrainan kansalle ja sen vapauden puolesta taisteleville sotilaille apua taivaasta:
”O Kaikkivaltias Jumala Sebaot, joka sinun pyhät enkelisi myös siihen toimittanut ja asettanut olet, ettäs heidän kauttansa kaikessa maassa ja kaikissa kansoissa joko sodit tai rauhan ylöspidät. Sinä, joka kuningas Davidille hänen nuorella iällänsä urhoollisuutta ja voimaa niin armollisesti lahjoitit, että hän sen suuren Goljatin lingolla tähtäsi ja löi, vaikka hän oli vähäinen, varustamaton ja sotaan tottumaton. Sinä, joka Simsonille Pyhän Hengen avun kautta annoit yliluonnollisen väkevyyden ja voiman filistealaisia vastaan. Ah laupias, suuri Jumala! Jos meidän asiamme, josta me nyt sodimme, on oikea (kuin emme muutoin tiedä), niin me rukoilemme sinua, ettäs meidän vihollistemme sydämet tahtoisit taivuttaa rauhaan, ettei niin paljon kristittyin verta tulisi vuodatetuksi, tai myös äkillisen hämmästyksen heidän päällensä lähettää, ja niin meille armollisen voiton kuitenkin vähällä veren vuodatuksella ja vahingolla armollisesti lainata, että tämä sota mahtaisi pian loppua, ja me sinua voitonvirrellä ylistää ja kiittää saisimme, joka kaikissa ja kaikkein ylitse, niin kuin kaikkivoimallinen Herra, hallitset ja vallitset iankaikkisesti. Amen.”