Pääkirjoitus, Länsi-Suomen Herännäislehti 11/2021

Julkilausuma kirkosta eronneen ehtoollisesta

 

Miksi tämä julkilausuma?

Koska puoleemme on käännytty vakavalla kirjeellä eräässä yksittäistapauksessa koskien erityisesti kirkosta eronneiden mahdollisuutta käydä ehtoollisella, ilmaisemme kantamme tässä asiassa.

 

Mikä on kirkko ja sen ehtoollisyhteys?

Ehtoollinen on rakkauden ja yhteyden ateria. Siinä uskovat kokoontuvat oman kirkkonsa ehtoollispöytään Kristuksen antaman uhrin ääreen kirkon pappien palvellessa heitä. Siinä sitoudumme rakkaudessa ja yksi­mie­li­syydessä kilvoittelemaan lähimmäistemme, jopa vihollistemme kanssa omassa yhteisössämme.  Opillisesti kir­kosta eroaminen on aina merkinnyt kirkon ehtoollisyhteydestä irrottautumista, vaikka eroava ei itse tätä tiedostaisikaan. Eroaminen ei koskaan ole pelkkä henkilökohtainen asia. Se tuo aina hajottavia tekijöitä yh­tei­sömme keskelle. Siksi mahdollisuus kirkosta eronneen ehtoolliselle on aina korkeintaan vakava poikkeus. Var­haisessa kristikunnassa kirkkoon kuulumattomien oli jopa poistuttava paikalta ehtoollisen vieton al­ka­es­sa. Mikäli siis parannuksen ja evankeliumin saarnan sijaan seuroissamme aletaan opettaa ”eroa kirkosta” -oppia ja jos siitä tulee laajemmin rukoilevaisuuteen uusi oppi, se merkitsee rukoilevaisuuden ajautumista ulos kirkosta ja seurakuntien ovien sulkeutumista meiltä. Silloin sirpaloituvan kristikunnan keskelle syntyisi jälleen uusi kirkko entisten sirpaleiden rinnalle. Se toteutuessaan veisi myös pohjan pois kirkon pappien toimittamilta ehtoollistilaisuuksilta ja sulkisi kirkon papit rukoilevaisuuden ulkopuolelle.

 

Suomen ev.-lut. kirkon tilanne

Kirkkomme tilanne on kieltämättä surullinen. Monet kirkossamme opettavat väärin – toiset tosin kuitenkin opettavat edelleen oikein. Olemme valitettavasti kuulleet esim. piispojen Jumalan sanan vastaisia lausuntoja. Voimme tietysti kysyä, miksi katsomme ja kuuntelemme niitä, jotka kirkossamme opettavat väärin, emmekä niitä, jotka kirkossamme opettavat oikein. Luterilaisen opin mukaan kirkossa on aina puhtaimmillaankin oleva Kainin ja Aabelin kirkko, väärä ja oikea kirkko. Bibliassa oleva Lutherin opetus kirkosta on osuva. Hän toteaa Ilmestyskirjan esipuheessa kirkon puhtaudesta ja jäsenyydestä: Kristikunta ”on peräti ilman yhdetäkään muo­dot­ta monen murheen, väärän opin ja muun heikkouden kautta salattu: että järjen ja luonnon on mahdoton kris­tikuntaa tuta, vaan se luopuu ja pahenee hänestä”.

 

Ongelman ratkaisu tätä taustaa vasten

Paras ratkaisu olisi, että kirkosta eronneet nöyrtyisivät rukoilevaisuuden esi-isän Abraham Achreniuksen esimerkkiin ja liittyisivät kirkkoon. Achrenius itse kirkon maallistumiseen ja Jumalan sanasta luopumiseen suuttuneena repi liperit kaulastaan ja läksi pois maallistuneesta kirkosta. Elettyään kuitenkin vuosia Ruotsin vapaiden suuntien ns. raamatullisempien kristittyjen parissa ja nähdessään niiden valtataistelut ja lihalli­suu­det hän kuitenkin palasi Suomen ev.-lut. kirkkoon ja myöhemmin Nousiaisten kirkkoherrana toimi suureksi siu­naukseksi kirkollemme ja koko maallemme rukoilevaisen herätyksen syntyessä. Näin toimi rukoilevai­suuden hengellinen isä Achrenius maallistuneen kirkon keskellä. Tähän Achreniuksen ratkaisuun nöyrtyessä ongelma poistuisi. Se olisi tänään samalla tavalla siunaukseksi rukoilevaisuudelle, kuten aikanaan oli Achre­ni­uk­sen ratkaisu.

Koska kaikilla ei ole riittävää tietoa kirkon jäsenyyden ja ehtoollisen syvästä keskinäisestä yhteydestä ja koska jotkut ovat suuttumuksesta kirkossa esiintyviin harhaoppeihin eronneet kirkosta, on tutkittava kirkosta eron­neen mahdollisuut­ta käydä ehtoollisella tämän hätätilan perusteella. Sillä kirkosta eronneen ehtoollinen on aina hätätilan aiheuttama myönnytys, ei sääntö. Siksi jokaisen kirkosta eronneen ehtoollinen on käsiteltävä erikseen. Jokaisen tulee ymmärtää, että Suomen ev.lut. kirkon pappi joutuu toimittamaan ehtoollisen kirkon järjestyksen mukaisesti. Mikäli ehtoollisvieraiksi alkaisi kokoontua yhä useampi kirkosta eronnut, se tekee mahdottomaksi kirkon papille toimittaa ehtoollista, ellei hän sitten itse eroa kirkosta ja liity jonkun muun kirkon jäseneksi. Eroamisilmiö laajetessaan aiheuttaisi myös haavan ja hajaannuksen vaaran rukoilevai­suu­den keskelle. Mitkään nurkkamessut eivät myöskään ole kestävä ratkaisu. Jokaisen on ymmärrettävä, että kir­kosta eroaminen ei ole koskaan pelkkä henkilökohtainen ratkaisu, vaan sillä on laajat seuraukset. Apostoli opettaa tästä: ”Älkään kenkään omaa parastansa katsoko, vaan toisen” (1. Kor. 10:24).

 

Kehotus

Siksi kehotamme rukoilevaisia kirkkomme jäseniä tiedostamaan kirkon jäsenyyden ja ehtoollisen syvää yh­te­yt­tä, rukoilemaan uutta herätystä itsellemme ja kirkollemme, vaalimaan rukoilevaisuuden ja koko kris­ti­kun­nan yhteyttä luopumatta totuuden sanasta. Vaikka kirkon piispojen harhaoppiset lausumat aiheuttavat todellista ja pyhää suuttumusta sydämessämme, emme kuitenkaan oikeaoppisuuden varjolla saa peittää oman sisimpämme turmelusta. Olemme yksittäistapauksessa antaneet luvan käydä ehtoolliselle ilman kirkon jä­se­nyyt­tä. Vetoamme vakavasti kaikkia ymmärtämään, että tämä on poikkeus. Jokainen irtiotto joudutaan käsitte­le­mään erikseen. Siksi rohkaisemme vakavasti jokaista pysymään kutsumuksessaan kirkkonsa jäsenenä. Jeesus varoittaa: ”Teille sanotaan: ’Katso, tuolla hän (Kristus) on!’ ’Katso, täällä!’ Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä.” (Luuk. 17:23.)

Meidän tulee keskittyä puheissamme parannuksen ja evankeliumin saarnaan, siihen, että ihmiset tulisivat autuaiksi. Emme saa tässä vaikeassa tilanteessa edistää kirkollista hajaannusta. Toivomme, että yksittäinen ratkaisu kirkosta eronneen ehtoolliselle jää poikkeustapaukseksi ja että se ratkaisu näin edistäisi rauhaa ja rakkautta ko­koon­tu­van Jumalan seurakunnan keskellä ja myös meidän kaikkien välillämme. Siihen Jumala mei­tä kaikkia auttakoon!

 

Lopuksi

Kutsumme kaikkia tähän vetoomukseen yhtyviä ehtoollispöytään. Apostoli kehottaa: ”Koetelkaan ihminen itsiänsä, ja niin syökään tästä leivästä ja juokaan tästä kalkista.” Samoin ehtoollisliturgian manaus: ”Että me itse kukin koettelemme itseämme ja sitte syömme ja juomme tästä leivästä ja juomme tästä kalkista.”

 

Timo Laato                                              Teuvo Huhtinen