Länsi-Suomen Herännäislehti 10/2021
Isä meidän -rukouksen käyttö arjessa – yksi sykähdyttävä esimerkki
Timo Laato, päätoimittaja
Olin työn touhussa Ruotsissa, Göteborgissa. Siellä on tapana pukea koko kaupunki lokakuun ajaksi sateenkaarilipun väreillä. Osittain liputus alkaa jo hyvissä ajoin syyskuun puolella. Kirkko on tietysti myös mukana. Rummutus on kovaa. Myös kirjaimellisesti, kun kulkueet kulkevat pitkin katuja ja avenueta. Pidetään kovaa ääntä. Välistä tuntuu, että kova ääni johtuu uskon puutteesta omaan asiaan.
Sateenkaarihan muistuttaa nimenomaan siitä, että Jumala pelasti hurskaan Nooan perhekuntansa kanssa ja käski häntä ottamaan mukaan arkkiin uros- ja naarassukupuolen jokaista eläinlajia, jotta – hienosti sanottuna – ekologinen biodiversiteetti säilyisi maapallolla ja luomakunnalla olisi tulevaisuus varmistettuna. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi sateenkaaren alla kokoonnutaan tänään tyystin vastakkaisin ajatuksin. Tosin nykyisessä sateenkaarilipussa on vain kuusi väriä todellisen sateenkaaren seitsemän värin sijasta. Raamatussa kuusi on ihmisen luku; se kertoo ihmisen omasta halusta määrittää elämänsä suuntaviivat kyselemättä sen enempää Jumalan tahtoa. Ilmestyskirjassa tuo luku kuusi näkyy pedon merkissä, jossa se toistetaan Pyhää Kolminaisuutta mukaillen kolmesti. Sitä vastoin luku seitsemän on Raamatussa pyhä luku; se ilmaisee Kaikkivaltiaan puhuman sanan voiman ja totuudellisuuden aina ja kaikkialla. Sateenkaaren seitsemään väriin liittyy siksi hänen suurenmoinen lupauksensa, että hän ei enää ikinä tule hukuttamaan maailmaa veden paljouteen. Se lupaus pitää, se julistaa anteeksiantoa meille kaikille katuville syntisille, jotka elämme sateenkaaren alla.
Joka tapauksessa tuolla Ruotsissa majapaikkaani saapui eräs ystävä, joka astui toimistohuoneeseeni ja kertoi kaupungilla vallitsevasta tilanteesta. Ei hän sen kummemmin jäänyt päivittelemään koko tilannetta, mutta kehotti yksinkertaisesti rukoilemaan Isä meidän -rukouksen aina, kun kulkee keskustassa ja näkee sateenkaarilipun. Minä yllätyin tuosta tuumasta, mutta muistelin sitten Martti Lutherin ohjetta Isosta Katekismuksesta, hänen selitystään toiseen käskyyn. Hän puhuu esim. lasten oppimasta tavasta siunata ”itsensä ristinmerkillä, kun he näkevät tai kuulevat jotain kauheaa ja pelottavaa” ja samalla lausua: ”Varjele, Herra Jumala”, ”Auta, rakas Herra Kristus” tai muuta sen kaltaista. Koska Raamattu tosiaan kehottaa meitä rukoilemaan joka tilassa, niin mikä estäisi rukoilemasta Isä meidän -rukousta sateenkaarilipun äärellä? Miksi en toimisi näin? Tuumasta toimeen.
Kun sitten kävelin kaupungilla ja sateenkaarilippuja alkoi näkyä siellä täällä, luin hiljaa rukouksen sydämessäni. Yllätyin. Toistuvasti. Isä meidän -rukous tuntui asettavan ajatukseni oikealle aaltopituudelle: taivaskanavalle. Minulle tuli suloisen selväksi, että Jumalan nimi tulee kumminkin pyhitetyksi, hänen valtakuntansa saapuu silti tykömme ja hänen tahtonsa tapahtuu kaikesta huolimatta. Samalla koin syvää kiitollisuutta siitä, että minä ja kaikki muut syntiset sateenkaarilippujen lepattaessa saamme syvästi katuvina kääntyä armollisen Vapahtajamme puoleen, joka on luvannut antaa armon ajassa veriruskeat syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät pahuudestamme.
Edelleen iloitsin siitäkin, että hän on luvannut varjella jokaisen rukoilevan ihmisen kiusauksesta ja kaikesta pahasta. Uskoisin Aabrahamin riemuinneen samaan tapaan rukouksen lahjasta, kun hän turvasi Jumalaansa ja anoi Sodoman ja Gomorran puolesta apua taivaasta. Jopa minä, joka olen varsin usein väsynyt ja suorastaan tympääntynyt rukouksiini, löysin Isä meidän -rukouksen salaisen voiman ihka uutena. En kantanut sydämessäni noina hetkinä vihaa enkä katkeruutta, en nurjaa suhtautumista ketään lähimmäistä kohtaan (oli hän sitten homo tai hetero) enkä myöskään ahdistuneena nurissut Herralleni. Olen ollut hyvin onnellinen tuosta ystävän antamasta neuvosta. Rakastan niitä rahtusen hetkiä, jolloin joku yksinkertainen Raamatun totuus alkaa vihdoin ja viimein elää minun surkeassa arjessani. Halusin nyt kertoa sinulle tästä, jos vaikka oma kokemukseni auttaisi muitakin.