Pääkirjoitus, Länsi-Suomen Herännäislehti 10/2021

Isä meidän -rukouksen käyttö arjessa – yksi sykähdyttävä esimerkki

Timo Laato, päätoimittaja

 

Olin työn touhussa Ruotsissa, Göteborgissa. Siellä on tapana pukea koko kaupunki lokakuun ajak­si sateen­kaa­ri­li­pun väreil­lä. Osittain liputus alkaa jo hyvissä ajoin syyskuun puolella. Kirkko on tie­tysti myös mukana. Rummutus on kovaa. Myös kirjaimellisesti, kun kulkueet kulkevat pitkin katuja ja avenueta. Pidetään kovaa ääntä. Välistä tuntuu, että kova ääni johtuu uskon puutteesta omaan asi­aan.

Sateenkaarihan muistuttaa nimenomaan siitä, että Jumala pelasti hurskaan Nooan perhekuntan­sa kanssa ja käski häntä ottamaan mukaan arkkiin uros- ja naarassukupuolen jokaista eläinlajia, jotta – hienosti sanottuna – ekologinen biodiversiteetti säilyisi maapallolla ja luomakunnalla olisi tulevai­suus varmistettuna. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi sateenkaaren alla kokoonnutaan tänään tyys­tin vastak­kaisin ­ajatuksin. Tosin nykyisessä sateenkaarilipussa on vain kuusi väriä to­dellisen sa­teen­kaaren seit­semän värin sijasta. Raamatussa kuusi on ihmisen luku; se kertoo ihmisen omasta halus­ta mää­rittää elämänsä suuntaviivat kyselemättä sen enempää Jumalan tahtoa. Ilmestyskirjassa tuo luku kuu­si näkyy pedon merkissä, jossa se toistetaan Pyhää Kolminaisuutta mukaillen kolmesti. Sitä vas­toin luku seitsemän on Raamatussa pyhä luku; se ilmaisee Kaikkivaltiaan puhuman sanan voiman ja totuudellisuuden aina ja kaikkialla. Sateenkaaren seitsemään väriin liittyy siksi hänen suurenmoinen lupa­uk­sensa, että hän ei enää ikinä tule hukuttamaan maailmaa veden paljouteen. Se lupaus pitää, se julistaa anteeksiantoa meille kaikille katuville syntisille, jotka elämme sateenkaaren alla.

Joka tapauksessa tuolla Ruotsissa majapaikkaani saapui eräs ystävä, joka astui toimistohuoneesee­ni ja kertoi kaupungilla vallitsevasta tilanteesta. Ei hän sen kummemmin jäänyt päivittelemään koko tilannetta, mutta kehotti yksinkertaisesti rukoilemaan Isä meidän -rukouksen aina, kun kulkee kes­kustassa ja näkee sateenkaarilipun. Minä yllätyin tuosta tuumasta, mutta muistelin sitten Martti Lut­herin ohjetta Isosta Katekismuksesta, hänen selitystään toiseen käskyyn. Hän puhuu esim. lasten op­pimas­ta tavasta siunata ”itsensä ristinmerkillä, kun he näkevät tai kuulevat jotain kauheaa ja pelotta­vaa” ja samalla lausua: ”Varjele, Herra Jumala”, ”Auta, rakas Herra Kristus” tai muuta sen kaltaista. Koska Raamattu tosiaan kehottaa meitä rukoilemaan joka tilassa, niin mikä estäisi rukoilemasta Isä mei­dän -rukousta sateenkaarilipun äärellä? Miksi en toimisi näin? Tuumasta toimeen.

Kun sitten kävelin kaupungilla ja sateenkaarilippuja alkoi näkyä siellä täällä, luin hiljaa rukouksen sydämessäni. Yllätyin. Toistuvasti. Isä meidän -rukous tuntui asettavan ajatukseni oikealle aaltopi­tuudelle: taivaskanavalle. Minulle tuli suloisen selväksi, että Jumalan nimi tulee kumminkin pyhi­te­tyksi, hänen valtakuntansa saapuu silti tykömme ja hänen tahtonsa tapahtuu kaikesta huolimatta. Sa­malla koin syvää kiitollisuutta siitä, että minä ja kaikki muut syntiset sateenkaarilippujen lepattaessa saamme syvästi katuvina kääntyä armollisen Vapahtajamme puoleen, joka on luvannut antaa armon ajassa veriruskeat syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät pahuudestamme.

Edelleen iloitsin siitäkin, et­tä hän on luvannut varjella jokaisen rukoilevan ihmisen kiusauksesta ja kaikesta pahasta. Uskoisin Aabrahamin riemuinneen samaan tapaan rukouksen lahjasta, kun hän turvasi Jumalaansa ja anoi So­do­man ja Gomorran puolesta apua taivaasta. Jopa minä, joka olen varsin usein väsynyt ja suorastaan tym­pään­ty­nyt rukouksiini, löysin Isä meidän -rukouksen salaisen voiman ihka uutena. En kantanut sydämessäni noina hetkinä vihaa enkä katkeruutta, en nurjaa suhtautumista ketään lähimmäistä koh­taan (oli hän sitten homo tai hetero) enkä myöskään ahdistuneena nurissut Herralleni. Olen ollut hy­vin onnellinen tuosta ystävän antamasta neuvosta. Rakastan niitä rahtusen hetkiä, jolloin joku yksin­kertainen Raamatun totuus alkaa vihdoin ja viimein elää minun surkeassa arjessani. Halusin nyt ker­toa sinulle tästä, jos vaikka oma kokemukseni auttaisi muitakin.