Länsi-Suomen Herännäislehti 9/2021
Yhdistyksen strategiatyöskentely kaikkien parhaaksi
Timo Laato, päätoimittaja
Hengellisessä työssä pitää luottaa Hengen johdatukseen. Se on tarpeen ja suorastaan täysin välttämätöntä. Hyvää hedelmää ei seuraa muusta toiminnasta. Tästä perustavasta pääajatuksesta vedetään sitten kyllä vääriä johtopäätöksiä. Voi tulla tavaksi sivuuttaa kokonaan työn tarkempi suunnittelu tai kehittely. Luotetaan johdatukseen sillä tavoin hurmahenkisesti, että se sulkee pois esim. pappisviran ja jumalanpalvelusjärjestyksen, kirkkolain ja -järjestyksen, kirkollisen hallinnon, työnjaon eri seurakunnissa ja työn painopisteiden päivittämisen muuttuneiden olosuhteitten mukaisesti. Ei kai kukaan tosissaan luule, että tämän tapainen vallankumouksellinen liikehdintä koituu erityiseksi siunaukseksi missään vaiheessa.
Raamattu osoittaa monesti, että hengellinen työ vaatii huolellista suunnittelua ja tarkkaa harkintaa. Jo maailman luodessaan Jumala mietti kaiken valmiiksi viisaudessaan. Ihmistä luodessaan hän pohti asiaa pidempään ja kävi omaa sisäistä keskusteluaan (1. Moos. 1:26-27). Jumalaa kutsutaan eritoten järjestyksen Jumalaksi, joka ei siedä ympärillään sekavaa hulinaa. Siksi jumalanpalveluksessa Hengen toiminta ilmenee suunnitelmallisena toimintana, josta kaikkinainen sekoilu ja tempoilu loistavat poissaolollaan (1 Kor. 14). Maanpäällisen toimintansa aikana Jeesuksella oli tarkka suunnitelma puhua eri kylissä ja kaupungeissa (Mark. 1:38). Sapattina hän ”tapansa mukaan” osallistui synagogan jumalanpalvelukseen (Luuk. 4:16). Opetuslapsensa hän lähetti saarnamatkoille ja ohjeisti heidät tarkoin eri tilanteita varten (Matt. 10). Myöhemmin heille uskottiin koko maailman evankeliointi ”kastamalla ja opettamalla”. Opetuksen piti ja pitää jatkua järjestelmällisesti, kunnes on opetettu ”kaikki se, mitä hän on käskenyt” (Matt. 28:19-20).
Apostolien teoissa kerrotaan vastaavasti, että myös Paavali meni tapansa mukaan aina synagogaan (17:2). Hänen lähetysstrategiaansa kuului evankelioida ensin kaikki suurimmat kaupungit, joista sitten evankeliumi levisi helposti syrjäseuduille paikallisten kristittyjen toimesta. Hän piti lisäksi omana kunnia-asianaan olla saarnaamatta siellä, missä evankeliumia oli jo julistettu. Hänen apostoliseen tehtäväänsä lukeutui pioneerityö (Room. 15:20). Jopa kastamisen hän oli jättänyt apulaistensa tehtäväksi (1. Kor. 1:17). Samoin monet arkiset askareet ja tehtävät annettiin alkuseurakunnassa erikseen niitä varten valituille diakoneille (Apt. 6:1-7). Paavali määräsi joka seurakuntaan tietyn jumalallisen järjestyksen ja erityisesti pappisviran hoitamaan paimenen toimia (Tiit. 1:5). Hän opasti Herran käskyn mukaisesti korinttolaisia torjumaan naisten pappisvirassa toimimisen (1. Kor. 14:33-38). Timoteusta hän opettaa sekä suunnittelemaan työtänsä että ahkeroimaan siinä (1. ja 2. Tim.), jotta lopulta kaikki huomaisivat, kuinka nuori pastori edistyy ja menestyy työssänsä (1. Tim. 4:15).
Tosin aina ei kaikki mennyt suunnitelmien mukaan. Paavali oli huolellisissa ja tarkoissa etukäteissuunnitelmissaan päättänyt lähteä vihdoin ja viimein Roomaan (Room. 1:10-15), jotta hän sieltä sitten pääsisi Hispaniaan eli nykyiseen Espanjaan julistamaan evankeliumia (Room. 15:24). Kuitenkin sitä ennen hän tahtoi viedä Jerusalemiin seurakunnissa keräämänsä taloudellisen avustuksen (Room. 15:26-29). Sen keräyksen hän oli luonnostellut ja toteuttanut hyvin määrätietoisesti pienimpiä yksityiskohtia myöten (1. Kor. 16:1-4). Mutta sitten suunnitelmat pettivät pahemman kerran – vaikka se koitui hänen parhaakseen! Jerusalemissa Paavali nimittäin joutui temppelivartion pidättämäksi. Hän joutui vankilaan, ja hänet jätettiin sinne pitkäksi aikaa. Hänen henkensä oli vaakalaudalla useampaan kertaan (Apt. 21:27-26:32). Lopulta kumminkin Paavali pääsi kuin pääsikin Roomaan. Hänet vietiin sinne ”kruunun kyydillä” ilmaiseksi (Apt. 27-28). Hänen suunnitelmansa toteutui, mutta ei niin kuin hän oli ajatellut.
Raamatullisen esikuvan ja esimerkkien mukaisesti yhdistyksemme on jo pidemmän ajan työstänyt tulevaisuuden strategiaa alati ja nopeasti muuttuvassa kirkollisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa Elias Halmisen johdolla. On ollut tarpeellista kokoontua ja keskustella avoimuuden ja luottamuksen hengessä haasteellisista ja vaikeistakin asioista. Aikaa ei ole käytetty maailman pahuuden päivittelemiseen tai pällistelemiseen vaan on kysytty äärimmäisen vakavasti, miten tästä eteenpäin Raamatun sanalle uskollisena ja kristillistä vastuuta kantaen erityisesti Suomen kansasta, joka kulkee aina vain kauemmas hyvän Herramme pyhästä tahdosta. Mitä olisi tehtävä rukoilevaisen seuraliikkeen taholta herätyksen eteen? Olemme kurja ja pieni syntisten joukko. Emme pysty mitään. Toisaalta me voimme kaiken Herrassa, joka yksin tekee väkeväksi (Fil. 4:13). Vapahtaja rohkaisee Filadelfian piskuista seurakuntaa: ”Sinun voimasi on vähäinen, mutta olet pitänyt minun sanani etkä ole kieltänyt nimeäni” (Ilm. 3:8). ”Ettäs pidit minun kärsivällisyyteni sanat, niin minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat. Katso, minä tulen pian: pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuas ottaisi.” (3:10-11)
Yhdistyksemme järjestää avoimen keskustelutilaisuuden tältä pohjalta tässä lehdessä ilmoitettuna ajankohtana. Tarkoitus on kertoa strategiatoimikunnan työskentelystä, sen alustavista tuloksista ja kokoavasta yhteenvedosta. Samalla halutaan kuulla ja saada paljon palautetta kentältä jatkoa varten. Päätökset tehdään vasta joskus myöhemmässä vaiheessa teidän monien rukoustenne saattelemina perusteellisen harkinnan jälkeen. Voit tulla mukaan kyselemään ja keskustelemaan kanssamme. Haluamme etsiä yhdessä Herramme kasvoja ja tietä eteenpäin.