Länsi-Suomen Herännäislehti 9/2021

Yhdistyksen strategiatyöskentely kaikkien parhaaksi

Timo Laato, päätoimittaja

 

Hengellisessä työssä pitää luottaa Hengen johdatukseen. Se on tarpeen ja suo­ras­taan täysin vält­tä­mä­tön­tä. Hyvää hedelmää ei seuraa muusta toiminnasta. Tästä perustavasta pääajatuksesta vedetään sitten kyllä vääriä johtopäätöksiä. Voi tulla tavaksi sivuuttaa kokonaan työn tarkempi suunnittelu tai kehittely. Luotetaan johdatukseen sillä tavoin hurmahenkisesti, että se sulkee pois esim. pappisviran ja jumalanpalvelusjärjestyksen, kirkkolain ja -järjestyksen, kirkollisen hallinnon, työnjaon eri seu­ra­kun­nissa ja työn painopisteiden päivittämisen muuttuneiden olosuhteitten mukaisesti. Ei kai kukaan tosissaan luule, että tämän tapainen vallankumouksellinen liikehdintä koituu erityiseksi siunauk­sek­si missään vaiheessa.

Raamattu osoittaa monesti, että hengellinen työ vaatii huolellista suunnittelua ja tarkkaa har­kintaa. Jo maailman luodessaan Jumala mietti kaiken valmiiksi viisaudessaan. Ihmistä luodessaan hän pohti asiaa pidempään ja kävi omaa sisäistä keskusteluaan (1. Moos. 1:26-27). Jumalaa kutsutaan eritoten järjes­tyk­sen Ju­malaksi, joka ei siedä ympärillään sekavaa hulinaa. Siksi jumalanpalveluksessa Hen­gen toiminta ilmenee suunnitelmallisena toimintana, josta kaikkinainen sekoilu ja tem­poilu loistavat poissaolollaan (1 Kor. 14). Maanpäällisen toimintansa aikana Jeesuksella oli tarkka suunnitelma pu­hua eri kylissä ja kaupungeissa (Mark. 1:38). Sapattina hän ”tapansa mukaan” osallistui sy­na­gogan juma­lanpalve­luk­seen (Luuk. 4:16). Opetuslapsensa hän lähetti saarnamatkoille ja ohjeisti heidät tar­koin eri tilanteita varten (Matt. 10). Myöhemmin heille uskottiin koko maailman evankeliointi ”kas­tamalla ja opettamalla”. Opetuksen piti ja pitää jatkua järjestelmällisesti, kunnes on opetettu ”kaikki se, mitä hän on käskenyt” (Matt. 28:19-20).

Apostolien teoissa kerrotaan vastaavasti, että myös Paavali meni tapansa mukaan aina synago­gaan (17:2). Hänen lähetysstrategiaansa kuului evankelioida ensin kaikki suurimmat kaupungit, joista sit­ten evankeliumi levisi helposti syrjäseuduille paikallisten kristittyjen toimesta. Hän piti lisäksi oma­na kun­nia-asianaan olla saarnaamatta siellä, missä evankeliumia oli jo julistettu. Hänen apostoliseen tehtäväänsä lukeutui pioneerityö (Room. 15:20). Jopa kastamisen hän oli jättänyt apulaistensa tehtä­väksi (1. Kor. 1:17). Samoin monet arkiset askareet ja tehtävät annettiin alkuseurakunnassa erikseen niitä varten valituille diakoneille (Apt. 6:1-7). Paavali määräsi joka seurakuntaan tietyn jumalallisen järjestyksen ja erityisesti pappisviran hoitamaan paimenen toimia (Tiit. 1:5). Hän opasti Herran käs­kyn mukaisesti ko­rintto­lai­­sia torjumaan naisten pappisvirassa toimimisen (1. Kor. 14:33-38). Timo­teusta hän opettaa sekä suunnittelemaan työtänsä että ahkeroimaan siinä (1. ja 2. Tim.), jotta lopulta kaikki huomaisivat, kuinka nuori pastori edistyy ja menestyy työssänsä (1. Tim. 4:15).

Tosin aina ei kaikki mennyt suunnitelmien mukaan. Paavali oli huolellisissa ja tarkoissa etu­käteis­suun­nitel­mis­saan päättänyt läh­teä vihdoin ja viimein Roomaan (Room. 1:10-15), jotta hän sieltä sit­ten pääsisi Hispaniaan eli ny­kyi­seen Es­pan­jaan julista­maan evankeliumia (Room. 15:24). Kuitenkin sitä ennen hän tahtoi viedä Jerusalemiin seurakunnissa keräämänsä taloudellisen avus­tuk­sen (Room. 15:26-29). Sen keräyksen hän oli luonnostellut ja toteuttanut hyvin määrätietoisesti pienimpiä yksi­tyis­kohtia myöten (1. Kor. 16:1-4). Mutta sitten suunnitelmat pettivät pahemman kerran – vaikka se koitui hänen parhaakseen! Jerusalemissa Paavali nimittäin joutui temppelivartion pidättämäksi. Hän jou­tui vankilaan, ja hänet jätettiin sinne pitkäksi aikaa. Hänen henkensä oli vaakalaudalla useampaan kertaan (Apt. 21:27-26:32). Lopulta kumminkin Paavali pääsi kuin pääsikin Roomaan. Hänet vietiin sinne ”kruunun kyydillä” ilmaiseksi (Apt. 27-28). Hänen suunnitelmansa toteutui, mutta ei niin kuin hän oli ajatellut.

Raamatullisen esikuvan ja esimerkkien mukaisesti yhdistyksemme on jo pidemmän ajan työstänyt tulevaisuuden strate­giaa alati ja nopeasti muuttuvassa kirkollisessa ja yhteiskunnallisessa tilan­teessa Elias Halmisen johdolla. On ollut tarpeellista kokoontua ja keskustella avoimuuden ja luottamuksen henges­sä haas­teellisista ja vaikeistakin asioista. Aikaa ei ole käytetty maailman pahuuden päivittele­miseen tai pällistelemiseen vaan on kysytty äärimmäisen vakavasti, miten tästä eteenpäin Raamatun sa­nalle uskollise­na ja kristillistä vastuuta kantaen erityisesti Suomen kansasta, joka kulkee aina vain kauemmas hyvän Herramme pyhästä tahdosta. Mitä olisi tehtävä rukoilevaisen seuraliikkeen taholta herätyksen eteen? Olemme kurja ja pieni syntisten joukko. Emme pysty mitään. Toisaalta me voim­me kaiken Herrassa, joka yksin tekee väkeväksi (Fil. 4:13). Vapahtaja rohkaisee Filadelfian piskuis­ta seurakuntaa: ”Sinun voimasi on vähäinen, mutta olet pitänyt minun sanani etkä ole kieltänyt nime­äni” (Ilm. 3:8). ”Ettäs pidit minun kärsivällisyyteni sanat, niin minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat. Katso, minä tulen pian: pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuas ottaisi.” (3:10-11)

Yhdistyksemme järjestää avoimen keskustelutilaisuuden tältä pohjal­ta tässä lehdessä ilmoitettuna ajankohtana. Tarkoitus on kertoa strategiatoimikunnan työskentelystä, sen alustavista tuloksista ja kokoavasta yhteenvedosta. Samalla halutaan kuulla ja saada paljon pa­la­utetta kentältä jatkoa varten. Päätökset tehdään vasta joskus myöhemmässä vaiheessa teidän monien ruko­ustenne saat­tele­mi­na perusteellisen harkin­nan jälkeen. Voit tulla mukaan kyselemään ja keskuste­lemaan kanssamme. Haluamme etsiä yhdessä Herramme kasvoja ja tietä eteenpäin.