Pääkirjoitus, Länsi-Suomen Herännäislehti 3/2022

Jeesus hukassa

Timo Laato

Rippisaarna ehtoolliskirkossa Kuivalahden rukoushuoneella 9.1.2022. Kuulija on kirjoittanut saarnan nauhoitteesta. Julkaisua varten tekstiä on hiukan tiivistetty ja hiottu. Hengelli­nen opetus liittyy marianpäivän 25.3. (tänä vuonna 27.3.) sanomaan.

 

Raamatun pyhä teksti

”Ja kuin hän kahdentoistakymmenen ajastajan vanha oli, menivät he Jerusalemiin juhlapäivän tavan jälkeen. Ja kuin ne päivät olivat kuluneet, siinä kuin he palasivat, jäi poikanen Jesus Jerusalemiin, jota ei Josef ja hänen äitinsä huomanneet, vaan luulivat hänen olevan seurassa. Ja he kävivät yhden päivän matkan ja etsivät häntä lankoin ja tuttavien seassa. Ja kuin ei he häntä löytäneet, palasivat he Jerusalemiin, etsien häntä. Ja tapahtui kolmen päivän perästä, että he löysivät hänen templissä istuvan opettajain keskellä, kuultelevan heitä ja kysyvän heiltä. Ja kaikki, jotka hänen kuulivat, hämmästyivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. Ja kuin he hänen näkivät, niin he hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: Poikani, miksis meille näin teit? Katso, sinun isäs ja minä olemme murehtien etsineet sinua. Ja hän sanoi heille: Mitäs te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, jotka minun Isäni ovat? Ja ei he ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille sanoi. Ja hän meni alas heidän kanssansa ja tuli Natsaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. Ja Jesus menestyi viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.” (Luuk. 2:42-52.)

 

Maria hukkaa Jeesuksen

Kun luemme jonkun ihmisen elämästä, voimme nähdä siinä tiettyä johdatusta, ehkä tiettyjen asioiden toistumista. Nyt saamme ikään kuin katsahtaa hiukan tarkemmin Jeesuksen äidin, Marian, elämän varhaisvaiheisiin. Jouluna olemme kuulleet, miten hän synnytti poikalapsen, ja nyt saamme kuulla, miten tuo poikalapsi on kasvanut 12 vuoden ikäiseksi. Jälleen kuulemme jotain uutta Marian elämästä.

Meille kerrotaan, että Maria hukkaa Jeesuksen. Jeesus menee häneltä ikään kuin piiloon, poistuu hänen elämästään. Miten, ystävä, sinun laitasi on tänä pyhäpäivän aamuna? Tulitko tänne Jeesuksen kanssa? Vai onko sinulla sellainen tunto sydämessä, että sinä tulit tänne, mutta Jeesus on hukassa? Voimme ajatella Marian tuskaa, kun hän huomaa, että se hänelle tarkasti enkelien sanoilla uskottu Poika on päässyt hukkumaan. Poika, joka kantaa kaikki ne lupaukset, jotka Jumala on ihmiskunnalle antanut. Tuon Pojan varassa on koko maailman pelastus. Mutta jotta nuo lupaukset kävisivät toteen, jotta tuo pelastus tulisi meidän osaksemme, Marian tehtävä oli pitää Pojasta huolta, kasvattaa Häntä niin, että Hän pystyy lunastamaan ne odotukset, jotka Hänelle oli asetettu. Voimme vain kuvitella, miten paljon Maria joutuu kärsimään tuossa hetkessä, kun hän miettii, ei vain omaa epäonnistumistaan, vaan myös niitä seurauksia, joita hänen virheestään koituu muille ja viime kädessä koko maailmalle.

 

Me hukkaamme Jeesuksen

Ajattelen, että voimme ymmärtää jotain Marian tuskasta, kun mietimme omaa elämäämme. Eikö ole jo tarpeeksi huonosti asiamme, kun tiedämme syyllistyneemme syntiin, pahuuteen ja jumalattomuuteen? Mutta kuinka usein vain käy myös niin, että synnistämme, pahuudestamme ja jumalattomuudestamme on seurauksia myös laajemmin. Lähipiirimme joutuu kantamaan niitä seurauksia. Ja kenties, kun me hukkaamme Jeesuksen elämässä, me viemme Hänet hukkaan joltain toiseltakin. Emme osaa välittää Jumalan sanaa niin oikein kuin meidän tulisi, emme sitä rakastaen teroittaa lastemme ja lastenlastemme mieliin, sisaruksillemme, ystävillemme. Ja niin meistä tuntuu, että minä vaivainen, syntinen ihminen en ole vain syntinen itsessäni, vaan olen synneilläni vetänyt muitakin mukaan.

 

Jeesus hukassa – Maria ja me huokaamme

Maria siis pelästyy täysin syystä, ja on vaikea kuvitella sitä tuskan määrää, kun hän ymmärtää, että Poika on poissa, ja nyt ei ole mitään tehtävissä. Maria ei voi soittaa kenellekään, hän ei voi hälyttää ja ikään kuin tavaratalossa kuuluttaa apua, että on joku poikalapsi juoksentelemassa käytävillä. Hän voi miettiä, onko joku ottanut Pojan ja vienyt mukanaan, mitähän Pojalle on käynyt. Ja sitten Luukas kertoo, että tätä kesti kolmen päivän ajan. Siinä siis Maria on joutunut vääntelehtimään vuoteellansa yön pimeydessä miettien tuota raskasta kysymystä, missä on minun Poikani, missä on Jeesus. Varmaan meille jokaiselle on tuttu tuo sama ajatus. Mekin väliin vääntelehdimme, käännymme sängyssämme miettien, missä on se Vapahtaja, joka minulle on luvattu, se Vapahtaja, joka jouluna syntyi. Mihin olen Hänet hukannut?

Luulen, että Jumala näin kouluttaa Mariaa tulevaisuutta varten. Tuo kolme päivää ei liene sattuma. Se ei liene sattuma Marian elämässä eikä liene sattuma, että Luukas sen mainitsee, sillä ymmärrämme kaikki, mihin Jumala Mariaa valmistaa. Ymmärrämme, että Marian elämässä tulee myöhemminkin kolmen päivän ajanjakso, jolloin hänestä tuntuu, että nyt on Poika hukassa. Sinä hetkenä se kolme päivää tuntuu vielä lohduttomammalta, koska Jeesus ei ole enää hukassa niin kuin 12-vuotiaana, jolloin hän kumminkin toivoo, että siellä jossain Jeesus ehkä on. Tiedämme, että sinä toisena kolmen päivän aikana Maria itse on nähnyt, miten Poika kuolee ristillä, miten Hänet kannetaan hautaan ja raskas kivi vieritetään siihen päälle. Ja Maria tietää: ei taida olla paluuta enää, nyt se on loppu. Mutta ystävä rakas, me tiedämme onnellisen käänteen, josta evankeliumit kertovat. Jeesus nousee kuolleista, ja Maria jälleen näkee Poikansa, jälleen saa tavata Hänet, jälleen hän saa anteeksi kaiken pahuutensa.

Meillä voi olla omassakin elämässämme tällaisia kokemuksia, että joku asia ikään kuin toistuu, ja huomaamme taaksepäin katsoessamme, että Jumala kasvattaa ja kouluttaa meitä, jotta löytäisimme avun oikeaan aikaan. En usko, että Maria olisi kestänyt, jos se Simeonin siunaus hänen kohdallaan olisi käynyt heti toteen, ja miekka olisi käynyt hänen sielunsa lävitse, ja hän olisi nähnyt Poikansa kuolevan ristillä pahoin runneltuna. Ei varmaan Maria olisi sitä kestänyt. Hän olisi äitinä murtunut kyyneliin, siihen tuskaan ja hätään, mutta hiljalleen Jumala kasvattaa. Ja ystävä, sinä, joka olet kirkkoon tänään tullut, mikä on sinun sielusi tila? Sinä sen parhaiten itse tiedät ja tunnet, mutta sinäkin varmaan huokailet Jeesuksen perään, haluaisit itsellesi tuon jouluna syntyneen Vapahtajan. Teille on syntynyt, siis sinulle, Vapahtaja. Missä Hän on? Missä sinun Jeesuksesi?

 

Maria ja me etsimme Jeesusta

Sitten kerrotaan, että Maria lähti etsimään Jeesusta. Ystävä, sinäkin teit ihanasti, kun tulit kirkkoon. Meitä on täällä tänään pieni joukko, mutta teit hyvin, kun tulit kirkkoon ja etsit Vapahtajaasi. Mariasta sanotaan, että hän meni ensin ja etsi Jeesusta lankojen ja tuttavain seassa, josko löytäisi Hänet sieltä. Voi olla, että mekin ikään kuin ajattelemme, että minulla on rukoilevainen suku tai että minulla on menneitä sukupolvia, jotka ovat yhdessä minun kanssani kulkeneet monet kirkkomatkat. Kenties minulle riittää, että minulla on äidin tai isän usko. Että he ovat uskoneet ja on ikään kuin turvallista jäädä heidän uskonsa varaan. Mutta Luukas kertoo meille, että Maria ei tällä tavalla löytänyt sitä omaa Jeesusta. Ei sieltä lankojen, sukulaisten, ei ystävienkään seasta, vaan hänen piti löytää se oma, oma Jeesus.

Sitten kerrotaan, miten Maria palasi Jerusalemiin ja miten hän etsi Jeesus-poikaansa tuosta paikasta. Muistamme jouluna, miten myös tietäjät menivät Jerusalemiin, sinne, missä kuninkaan olettaisi syntyneen. Mutta tietäjätkin vetivät vesiperän. He tulivat tuohon kaupunkiin, mutta ei Jeesus ollut siellä, vaan Betlehemissä, jonne heidät lähetettiin Jumalan sanan pohjalta. Niinpä Mariakaan ei löydä etsimäänsä Jerusalemin kaduilta, ei tuosta pyhästä kaupungista, ei siitä, että siellä oli kaikki niin hengellistä, uskonnollista, tietyssä mielessä voisimme sanoa: niin kristillistä. Maria ei sieltäkään löytänyt Poikaansa, vaan turhaan hän etsi ja näännytti itsensä.

Sitten Luukas kertoo, että hän lopuksi suuntasi kulkunsa temppeliin. Temppelissä oli naisille oma osastonsa, oma paikkansa, he eivät päässeet menemään joka puolelle niin kuin ei tavallinen maallikkokaan, vaan oli tietyt alueet, joihin ei päässyt, mutta Maria suuntasi lopulta omat ajatuksensa ja myös jalkansa tuohon temppeliin. Ja ystävä, sinä olet tänään tullut tähän rukoushuoneeseen, tähän temppeliin. Marian tavalla saat löytää Jeesuksen täällä. Uskonpuhdistajamme puhuu, että tuo Jumalan temppeli on Jumalan sanan saarnan paikka. Tosin tuohon aikaan Jumalan sanan saarnaa ei temppelissä aina pidetty esillä niin kuin tulisi, mutta se oli kuitenkin se paikka, josta Jeesus-lapsi löytyi.

Muistamme myös, miten vanha Simeon oli saanut lupauksen, että hän ei näe kuolemaa ennen kuin saa pitää Messiasta sylissänsä. Ja mitä Luukas kertoo: myös Simeon tuli temppeliin, Pyhän Hengen vaikutuksesta. Ja nimenomaan temppelissä hän löysi sen, mitä Jumalan sana hänelle oli luvannut. Siksi on, ystävä, tärkeää, että sinä et syntiesi kanssa jää yksin sänkyysi makaamaan, tai voisimme sanoa vielä rajummin, että et jää syntiesi kanssa yksin tuleen makaamaan, vaan että suuntaat jalkasi tänne Jumalan sanan saarnapaikalle. Siellä missä Jumalan sanaa saarnataan, sieltä löytyy Vapahtaja. Vapahtaja itse on se Jumalan sana, ja nyt Hän on siellä temppelissä ikään kuin omassa elementissään. Hän on siellä keskustelemassa Jumalan sanasta, kyselemässä ja antamassa kysymyksiinsä vastauksia. Hän on se, joka ohjaa keskustelua niin kuin tuohon vanhaan aikaan ohjattiin keskustelua esittämällä kysymyksiä.

Samoin Martti Luther opettaa katekismuksessa perheenisää saarnaamaan ja esittämään kysymyksiä pienille lapsille: Mitä tämä on? Mitä se on? Mitä tämä tarkoittaa?  Sillä tavalla hän ohjaa lasta. Myöhemmin lapset sitten oppivat itse kyselemään noita kysymyksiä. Näin opetus menee perille sydämeen saakka.

 

Jeesus etsii syntisen sydäntä

Tällä tavalla Jeesus haluaa tänään esittää sinulle kysymyksiä ja vastauksia, antaa vastauksia kysymyksiin. Jos Hän tänään esimerkiksi kysyy sinulta, miten sinun sielusi laita on, niin osaatko vastata? Ehkä et osaa, mutta anna Jeesuksen vastata silloin. Miten on sinun sielusi laita, miten se on minun kohdallani? Jeesus vastaa: huonosti. Sinun sielusi voi huonosti, sinun sielusi on synnin rasittama. Mutta Jeesus vastaa heti perään, että kuitenkin sinun sielusi voi hyvin silloin, kun se on lähellä minua, silloin, kun se saa kuulla Jumalan sanasta niitä armon lupauksia, että syntinen sieluparka saa synnit anteeksi. Se on Jeesuksen tehtävä. Se on Vapahtajan työ, jota varten hän tuli tänne alas taivaasta. Tällä tavalla Jeesus kyselee, haluatko sinä tulla terveeksi, niin kuin Hän joskus kyseli sairailta ihmisiltä: Mitä haluat? Haluatko tulla terveeksi?

Jos on joskus ollut pitkään sairaana, eikä ole päässyt siitä sairaudesta irti, vaikka olisi kuluttanut puolet omaisuudestaan lääkäreille, on voinut jo ikään kuin tottua siihen, että olen sairas enkä ikinä pääse sairaudestani. Siksi on ihanaa, että Jeesus ikään kuin joskus ravistellen herättelee: Mitä haluat? Silloin joutuu oikein miettimään, että minä, joka olen sairastanut näin kauan, en oikeastaan enää halukaan tulla terveeksi. Vai haluanko? Siksi Jeesus sanoo joskus: Mitä haluat, että sinulle tekisin? Haluatko tulla terveeksi? Tämä ikään kuin synnyttää toivon kipinän sairaassa, hän havahtuu siitä totutusta tuskastaan, että se on hänen elämäänsä, se on sitä, mihin hän on juuttunut kiinni. Siksi Jeesus herättelee meitä: Haluatko tulla terveeksi? Kyllä meille annetaan ajallista vaivaa, ja jokainen meistä tekee kuolemaa pitkän kaavan mukaan. Ymmärrämme, että joskus on meidän vuoromme siirtyä ajasta iäisyyteen, mutta sillä viimeiselläkin matkalla Jeesus tahtoo kysyä meiltä: Haluatko tulla terveeksi? Ja Jeesus tahtoo nimenomaan antaa meille terveyden jo täällä ajassa niin, että sielussa saamme tuntea Hänen armonsa, verensä suloisuuden, ja sitten kerran taivaassa saamme iloita siitä, että kaikki ajan vaivat jäävät ja saamme siellä uuden, iankaikkisen elämän.

 

Maria ja me löydämme Jeesuksen jälleen

Näin Maria siis löytää Jeesuksen sieltä, missä Jumalan sanaa saarnataan. Täällä tänään löydämme Jeesuksen siitä syntien anteeksiantamuksen sanasta, jonka kohta saamme kuulla, mutta löydämme Jeesuksen myös täältä temppelin kuorista, ehtoollispöydästä. Täällä Hän on leivässä ja viinissä, siunatussa sellaisessa. Ja siinä Hän antaa itsensä sinulle, jotta sinä varmasti tiedät, mistä löydät Jeesuksen. Jeesus on Jumalana kaikkialla, mutta tänne ajaessa tietä pitkin et varmaan nähnyt Jeesusta siinä tien pinnassa, et nähnyt Jeesusta siellä lumisissa puissa, jotka näyttävät niin kauniilta. Et löydä Jeesusta pulkkamäestä. Sielläkin Hän on. Mutta sinun täytyy tietää se tarkka paikka, josta sinä löydät Jeesuksen sinulle Vapahtajaksi. Se on temppelistä, Jumalan sanan saarnasta, syntien anteeksiantamuksen lupauksesta. Sinä löydät Hänet ehtoollispöydästä, jossa Hän antaa ruumiinsa ja verensä sinulle. Ne ovat ne paikat, joista et voi erehtyä. Voimme sanoa, että Jeesuksen kotiosoite on Pyhä Raamattu. Jeesuksen oma huone on ehtoollispöytä. Jos haluat Hänet käsiisi, Simeonin tavalla sulkea syliisi, olet oikeassa paikassa, olet Jumalan sanan kuulossa, olet pian tulossa ehtoollispöytään ja olet sydämellisesti tervetullut sinne, missä Jeesus ottaa syntisiä vastaan.

Siksi me saamme Marian tavalla iloita, että löysimme Hänet. Ja haluan sinullekin, ystävä rakas, pian julistaa kaikki synnit anteeksi niin, ettei sinullekaan jää epäselvyyttä siitä, kuka on sinun Vapahtajasi, ja että tuo Vapahtaja on sinulla ja sinun käsissäsi, sinun sylissäsi, ja sinä saat pitää Hänet omanasi. Sinulle Hän on syntynyt, sinun lapsesi Hän on. Tällainen on Jeesus ja näin Hänet löydämme. Siksi saamme nyt turvallisesti polvistua Jumalan pyhien kasvojen eteen ja pyytää pahoja syntejämme anteeksi siinä vahvassa luottamuksessa, että juuri tätä varten Jeesus on syntynyt Vapahtajaksemme. Juuri tätä varten enkelikuoro kuulutti: kaikille syntisille, eli sinulle omakohtaisesti, Jeesus on tullut. Hän antaa sinun syntisi anteeksi.