Länsi-Suomen Herännäislehti 2/2021
”Tuntematon Jumala”
Timo Laato, päätoimittaja
Nykyään etenkin Rooman kirkossa, mutta myös Kirkkojen Maailmanneuvostossa ja Luterilaisessa Maailmanliitossa nousevat monenlaiset yhteyspyrkimykset vahvasti esille. Niissä ei enää ole kyse pelkästään eri kirkkokuntien välisistä ekumeenisista haasteista, vaan myös ja jopa eri uskontojen sovittamisesta yhteen toistensa kanssa. Silloin haetaan Raamatusta jos jonkinmoista perustetta asian selitykseksi ja perustelemiseksi.
Näissä yhteyksissä viitataan sitten hyvin usein Apostolien tekojen kertomukseen Paavalin puheesta Ateenan Areiopagilla (17:22-31). Siinä hän aloittaa oman todistuksensa puhumalla alttarista, joka oli pyhitetty ”tuntemattomalle jumalalle” (jae 23). Tästä vedetään se johtopäätös, että pakanat ikään kuin tietämättänsä ovat palvelleet (tai palvelevat) samaa Jumalaa kuin me kristityt. Heille täytyy nyt vain kertoa, mitä he eivät tiedosta. Sitten ja siten he ymmärtävät oman paikkansa maailmanlaajuisen kirkon osana. Näin päästään eroon uskontojen välisistä ristiriidoista ja saavutetaan ”onnen ja rauhan valtakunta” maan päällä. Silloin toteutuu kauan odotettu ja toivottu unelma yhteisestä huomisesta.
Joskus tuntuu siltä, että mitä tahansa voidaan selitellä päällisin puolin vakuuttavasti. Mille tahansa löytyy todisteita, jos sellaisia halutaan. Ja eihän koskaan kirkon historiassa ole jätetty mitään harhaa perustelematta Raamatulla! Maailman eniten käytettynä kirjana se on myös maailman eniten väärinkäytetty kirja. Varsinkin nykyään luodaan valtavaa sekamelskaa seurakuntiin kaikenlaisella väärällä ja vääristävällä opetuksella. Vaatii paljon, että kristitty saisi uskoa yksinkertaisen luottavaisesti juuri sitä, mitä kristikunta on ”aina ja kaikkialla” uskonut.
Tuo Apostolien tekojen kohta ”tuntemattomalle jumalalle” omistetusta alttarista ei tee selkoa mistään tietämättä tapahtuvasta elävän Jumalan palvonnasta pakanuskonnon syvissä syövereissä. Aivan muusta siinä puhutaan. Eritoten kreikankielinen alkuteksti antaa vahvat todisteet kääntymyksen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä:
- Ilmaus ”tuntematon jumala” on kreikassa ilman määrättyä artikkelia. Alttaria ei siis ollut rakennettu ”sille tietylle, mutta tuntemattomalle jumalalle”. Siksi se ei tarkoita juuri Raamatun ilmoittamaa Jumalaa.
- Jatkossa tuntemattomasta jumalasta ei edes puhuta käyttämällä pronominia ”hän”, vaan tekstissä kerrotaan ”sen” palvomisesta. Raamatun Jumalan ”hän” on jotain enemmän ja erilaista.
- Jakeessa 27 käytetään pakanoiden uskonnollisesta hapuilemisesta elävän Jumalan puoleen ja hänen löytämisestään ns. optatiivia. Se ilmaisee, että olisi kyllä toivottavaa, jos he tosiaankin löytäisivät hänet, mutta samalla ilmenee, että näin ei kuitenkaan ole päässyt käymään. Ei ole siis puhetta jostakin tietämättä tapahtuneesta Raamatun Jumalan palvelemisesta, vaan vääristyneestä uskonnollisuudesta. Lisäksi se seikka, että tuohon aikaan ja muutoin Uudessa testamentissa ei enää juuri ollenkaan käytetty optatiivia, kertoo vielä vahvemmin, että Luukas on tahtonut korostaa epäjumalanpalvonnan järjettömyyttä. Siksi hän käyttää kielestä poistunutta (tai poistumassa olevaa) verbimuotoa.
- Jakeessa 30 puhutaan ”eksytyksen” tai ”tietämättömyyden” ajoista. Tarkasti ottaen kreikassa puhutaan ”tuntemattomuuden” ajoista. Se ilmaus on valittu tarkoituksella, jotta aikaisemmin puhuttu ”tuntemattoman jumalan” palveleminen osataan yhdistää siihen kuuluvaksi ja sellaiseksi eksytykseksi, josta nyt on tehtävä parannus.
- Paavali ei missään kohtaa puheessaan uumoile, että tuollainen ”tietämättömyyden aika” loppuisi, jos vain jaettaisiin lisää tietoa ja tietämistä. Hänen tarvitsee varta vasten julistaa sanaa, jotta siihen uskottaisiin ja eksytys päättyisi.
Näistä syistä ei ole mahdollista ajatella, että pakanat ikään kuin ”tietämättään” palvoisivat Raamatun Jumalaa, jos ja kun he tietoisesti palvovat jopa heille itselleen ”tuntematonta” jumalaa. Lähetystyölle ei ole vaihtoehtoa. Sitä ei myöskään voida korvata hyvää tarkoittavalla maailmanparannusohjelmalla, ei sinänsä välttämättömällä hädän ja puutteen poistamisella tai repivien ristiriitojen lieventämisellä ja ratkaisemisella.
Meille kristityille on annettu tehtäväksi: ”Menkää kaikkeen maailmaan. Saarnatkaa evankeliumia. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi.” Usko syntyy aina sanan kuulemisesta (Room. 10:17) ja on siksi sidoksissa sanan julistamiseen (Room. 10:14-15). Muita vaihtoehtoja ei ole. Evankeliumi saarnataan kaikkialla maailmassa. Vasta sitten tulee loppu (Matt. 24:14).