Länsi-Suomen Herännäislehti 12/2021
”Jeesus syntyi tänne kuollakseen”
Timo Laato, päätoimittaja
Muistan nuoruudestani yhden hengellisen laulun, jossa laulettiin: ”Jeesus syntyi tänne kuollakseen.” Se sisältää meille ihanista ihanimman totuuden: Hän tuli meitä auttamaan ja antamaan henkensä pelastaakseen meidät synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Tästä meille kertoo jouluevankeliumi. Tästä meille julistetaan joka kerta, kun evankeliumia saarnataan. Jeesuksen syntymä toteutui kerran historiassa, Betlehemissä. Se toteutuu myös meidän sydämissämme, uskoessamme häneen, josta Raamatun kirjoitukset todistavat täysin yhtäpitävästi läpi vuosituhansien. Sitä pyhää salaisuutta kirkko tunnustaa apostolisessa uskontunnustuksessa: ”sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi ja kuoli”.
Tämä sama opetus löytyy siis Raamatusta. Mutta mistä? Mistä tiedät uskovasi oikein? Miten perustelet uskosi niin, että se kestää jopa kuoleman hetkellä, kun kaikki muu sortuu? Meille lienee tuttua, että profeetta Jesaja ennustaa joulun tapahtumista. Hänen ennustuksiaan luetaan joulun aikoina. Hän puhuu neitseestä, joka tulee raskaaksi ja synnyttää Pojan nimeltä Immanuel (7:14). Pojan hartioilla lepää herraus, häntä kutsutaan nimillä ”Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan päämies” (9:5). Hän on kotoisin Betlehemistä eli hän kasvaa kuin vesa tai virpi Davidin isän, Iisain ”kannosta” (11:1). Jouluevankeliumi täyttää Jesajan kirjan alkuosan näillä tutuilla ja monilla muilla lohduttavilla lupauksilla. Myöhemmin hän puhuu samasta Pojasta nimenomaan ”Herran palvelijana”, joka lohduttaa kansaansa (luvusta 40 eteenpäin). Hänen esityksestään käy selvästi ilmi, kuinka hän tietoisesti pyrkii korostamaan julistamansa sanoman vastaavuutta aiempien syntymäkertomusten kanssa. Hänen kirjansa alku- ja loppuosa vastaavat toisiaan esimerkiksi seuraavan tapaan:
1) Jesaja ennustaa toivotun kuninkaan, Herran, tulemista: ”Valmistakaat Herran tietä, tehkäät tasaiset polut erämaassa meidän Jumalallemme” (40:3). Syntynyt Poika on yhtä kuin tuo Herra eli ”Väkevä Jumala” (9:5).
2) Herrana hän on siis ”Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan päämies” (9:5). Se merkitsee huutoa: ”Lohduttakaat, lohduttakaat minun kansaani” (40:1), sillä hän tuo tullessaan ihmeellisen neuvonsa ja väkevän apunsa.
3) Silloin kansa vapautuu orjuuden pesästä. Alkaa uusi eksodus (erämaavaellus). Pois synnin maasta luvattuun maahan! Jesaja lupaa: ”Ja tapahtuu sinä päivänä, että Herra vielä toisen kerran kokottaa kätensä ostamaan kansansa tähteitä, jotka jääneet ovat … Ja hän nostaa lipun pakanoissa tuodaksensa Israelin pakolaiset ja myös kootaksensa Juudan hajotetut neljästä maan äärestä” (11:11-12). Jesaja jatkaa myöhemmin: ”Näin sanoo Herra, joka tien tekee meressä ja polun väkevässä vedessä, joka vie rattaan ja hevosen, joukon ja voiman, niin että he yhdessä roukkiossa makaavat, eikä nouse; he sammuvat, niin kuin kynttilän sydän sammuu. Älkäät muistelko entisiä, ja älkäät pitäkö lukua vanhoista. Sillä katso, minä teen uutta, juuri nyt pitää sen tuleman edes; ettekö te ymmärrä sitä? minä teen tietä korpeen, ja virtoja erämaihin.” (43:16-19, ks. 41:17-20, 42:15-16.)
4) Sekä syntyvä lapsi että Herran palvelija tulevat olemaan valkeutena maan kansoille. ”Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden, ja jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirkkaasti paistaa” (9:1). ”Minä Herra olen sinun kutsunut vanhurskaudessa, ja rupesin sinun kätees, ja varjelin sinua, ja olen sinun antanut kansoille liitoksi ja pakanoille valkeudeksi” (42:6).
5) Siitä syystä hän karkottaa kaiken pimeyden: ”Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden…” (9:1). Hän pystyy ”avaamaan sokiain silmiä, ja vankeja pelastamaan vankeudesta, ja tornista niitä, jotka pimeydessä istuvat” (42:7).
6) Hän myös toimittaa sekä oikeuden että vanhurskauden maan päällä: ”Että hänen herrautensa pitää suureksi tuleman, ja ei rauhalla loppua, Davidin istuimelle ja hänen valtakunnallensa, valmistamaan sitä ja vahvistamaan tuomiolla ja vanhurskaudella” (9:6, ks. myös 11:4). ”Hänen pitää oikeuden saattaman pakanoille… Ei hänen pidä nurjan eikä hirmuisen oleman, sillä hänen pitää oikeuden maan päälle säätämän…” (42:1 ja 4). Edelleen: ”Kuitenkin suo Herra heille hyvää vanhurskautensa tähden, hän tekee lakinsa suureksi ja kunnialliseksi” (42:21).
7) Hän pukeutuu vanhurskauden vaatteisiin: ”Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö” (11:5). ”Hän pukee yllensä vanhurskauden niin kuin rautapaidan” (59:17).
8) Samoin hänen päällänsä lepää Herran Henki: ”Jonka päällä Herran Henki lepää, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja väkevyyden henki, taidon ja Herran pelon henki” (11:2). ”Katso, minun palvelijani, minä häntä tuen, ja minun valittuni, jossa minun sieluni mielistyi. Minä olen hänelle minun Henkeni antanut” (42:1).
9) Hän opettaa tuntemaan Herran: ”Sillä maa on täynnä Herran tuntoa, niin kuin meri vedellä peitetty” (11:9). Se tapahtuu, jotta ”sekä idästä ja lännestä ymmärrettäisiin, ettei ilman minua mitään ole. Minä olen Herra, ja ei kenkään muu” (45:6).
10) Hän tuo takaisin paratiisin onnen ja autuuden: ”Sudet asuvat lammasten seassa, ja pardi makaa vohlain kanssa; vasikka myös ja nuori jalopeura, ja syötinnaudat käyvät yhdessä, ja vähä poikainen kaitsee heitä. Niin myös lehmät ja karhut käyvät yhdellä laitumella, ja heidän vasikkansa myös ynnä makaavat; jalopeura syö olkia niin kuin härkä.” (11:6-7.) ”Susi ja lammas pitää ynnä laitumella käymän, jalopeura ja härkä yhdessä korsia syömän, ja käärmeet pitää maata syömän. Ei heidän pidä vahinkoa tekemän, eikä turmeleman koko minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra.” (65:25.)
Nämä yhtäläisyydet riittäkööt. Sellaisina ne puhuttelevat lukijaa. Ne osoittavat hänelle vastaansanomattoman selvästi, että Jesajan ennustukset syntyvästä lapsesta hänen kirjansa alkuosassa kehittyvät ennustuksiksi Herran palvelijasta hänen kirjansa loppuosassa. Syntynyt lapsi on Immanuel, ”Jumala meidän kanssamme”. Siksi hän on Herran palvelija, joka itse Herrana tulee, ei meidän palveltavaksi vaan ”palvelemaan ja antamaan henkensä lunastuksen hinnaksi monen edestä” (Mark. 10:45). Kaikkein vaikuttavimmin tuon lapsen myöhemmän kärsimyksen täyttymys kerrotaan ja kuvataan Jesajan kirjan 53. luvussa, jossa Herran kärsivä palvelija sovittaa kansansa ja koko maailman synnit. Joulun ja pääsiäisen ilosanomat sulautuvat yhteen: ”Teille on tänä päivänä Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa” (Luuk. 2:11).
Toivotamme toimituksen puolesta siunattua joulua jokaiseen kotiin ja armollista uutta vuotta 2022!