Länsi-Suomen Herännäislehti 12/2021

”Jeesus syntyi tänne kuollakseen”

Timo Laato, päätoimittaja

Muistan nuoruudestani yhden hengellisen laulun, jossa laulettiin: ”Jeesus syntyi tänne kuollakseen.” Se sisältää meille ihanista ihanimman totuuden: Hän tuli meitä auttamaan ja antamaan henkensä pe­lastaakseen meidät synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Tästä meille kertoo jouluevankeliumi. Tästä meille julistetaan joka kerta, kun evankeliumia saarnataan. Jeesuksen syntymä to­teu­tui kerran histo­riassa, Betlehemissä. Se toteutuu myös meidän sydämissämme, uskoessamme häneen, josta Raama­tun kirjoitukset todistavat täysin yhtäpitävästi läpi vuosituhansien. Sitä pyhää salaisuutta kirk­ko tun­nustaa apostolisessa uskontunnustuksessa: ”sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi ja kuoli”.

Tämä sama opetus löytyy siis Raamatusta. Mutta mistä? Mistä tiedät uskovasi oikein? Miten perus­telet uskosi niin, että se kestää jopa kuoleman hetkellä, kun kaikki muu sortuu? Meille lienee tuttua, että profeetta Je­saja ennustaa joulun tapahtumista. Hänen ennustuksiaan luetaan joulun aikoina. Hän puhuu neitseestä, joka tulee raskaaksi ja syn­nyttää Pojan nimeltä Immanuel (7:14). Pojan harti­oil­la lepää herraus, häntä kutsutaan nimillä ”Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaik­ki­nen Isä, Rauhan päämies” (9:5). Hän on kotoisin Betlehemistä eli hän kasvaa kuin vesa tai virpi Davidin isän, Iisain ”kannosta” (11:1). Jouluevankeliumi täyttää Jesajan kirjan alkuosan näillä tutuilla ja mo­nilla muilla lohduttavilla lupauksilla. Myöhemmin hän puhuu samasta Pojasta nimenomaan ”Her­ran pal­velijana”, joka lohduttaa kansaansa (luvusta 40 eteenpäin). Hänen esityksestään käy selvästi ilmi, kuinka hän tie­toi­sesti pyrkii korostamaan julistamansa sanoman vastaavuutta aiempien synty­mä­ker­to­musten kanssa. Hänen kirjansa alku- ja loppuosa vastaavat toisiaan esimerkiksi seuraavan tapaan:

1) Jesaja ennustaa toivotun kuninkaan, Herran, tulemista: ”Valmistakaat Herran tietä, tehkäät tasai­set polut erämaassa meidän Jumalallemme” (40:3). Syntynyt Poika on yhtä kuin tuo Herra eli ”Vä­kevä Juma­la” (9:5).

2)  Herrana hän on siis ”Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaik­ki­nen Isä, Rau­han pää­mies” (9:5). Se merkitsee huutoa: ”Lohduttakaat, lohduttakaat minun kansaani” (40:1), sillä hän tuo tullessaan ihmeellisen neuvonsa ja väkevän apunsa.

3) Silloin kansa vapautuu orjuuden pesästä. Alkaa uusi eksodus (erämaavaellus). Pois synnin maas­ta luvattuun maahan! Jesaja lupaa: ”Ja tapahtuu sinä päivänä, että Herra vielä toisen kerran kokottaa kätensä os­ta­maan kansansa tähteitä, jotka jääneet ovat … Ja hän nostaa lipun pakanoissa tuodak­sen­sa Israelin pa­kolaiset ja myös kootaksensa Juudan hajotetut neljästä maan äärestä” (11:11-12). Je­sa­ja jatkaa myöhemmin: ”Näin sanoo Herra, joka tien tekee meressä ja polun väkevässä vedessä, joka vie rattaan ja hevosen, joukon ja voiman, niin että he yhdessä roukkiossa makaavat, eikä nouse; he sammuvat, niin kuin kynttilän sydän sammuu. Älkäät muistelko entisiä, ja älkäät pitäkö lukua van­hoista. Sillä katso, minä teen uutta, juuri nyt pitää sen tuleman edes; ettekö te ymmärrä sitä? minä teen tietä korpeen, ja virtoja erämaihin.” (43:16-19, ks. 41:17-20, 42:15-16.)

4) Sekä syntyvä lapsi että Herran palvelija tulevat olemaan valkeutena maan kansoille. ”Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden, ja jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirkkaasti paistaa” (9:1). ”Minä Herra olen sinun kutsunut vanhurskaudessa, ja rupesin sinun kätees, ja varjelin sinua, ja olen sinun antanut kansoille liitoksi ja pakanoille valkeudeksi” (42:6).

5) Siitä syystä hän karkottaa kaiken pimeyden: ”Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeu­den…” (9:1). Hän pystyy ”avaamaan sokiain silmiä, ja vankeja pelastamaan vankeudesta, ja tor­nis­ta niitä, jotka pimeydessä istuvat” (42:7).

6) Hän myös toimittaa sekä oikeuden että vanhurskauden maan päällä: ”Että hänen herrautensa pi­tää suu­reksi tuleman, ja ei rauhalla loppua, Davidin istuimelle ja hänen valtakunnallensa, valmis­ta­maan si­tä ja vahvistamaan tuomiolla ja vanhurskaudella” (9:6, ks. myös 11:4). ”Hänen pitää oikeu­den saattaman pakanoille… Ei hänen pidä nur­jan eikä hirmuisen oleman, sillä hänen pitää oikeuden maan päälle säätämän…” (42:1 ja 4). Edelleen: ”Kuitenkin suo Herra heille hyvää vanhurskautensa tähden, hän tekee lakinsa suureksi ja kunni­al­liseksi” (42:21).

7) Hän pukeutuu vanhurskauden vaatteisiin: ”Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö” (11:5). ”Hän pu­kee yllensä vanhurskauden niin kuin rautapaidan” (59:17).

8) Samoin hänen päällänsä lepää Herran Henki: ”Jonka päällä Herran Henki lepää, viisauden ja ym­mär­ryk­sen henki, neuvon ja väkevyyden henki, taidon ja Herran pelon henki” (11:2). ”Katso, minun pal­ve­lijani, minä häntä tuen, ja minun valittuni, jossa minun sieluni mielistyi. Minä olen hänelle mi­nun Henkeni antanut” (42:1).

9) Hän opettaa tuntemaan Herran: ”Sillä maa on täynnä Herran tuntoa, niin kuin meri vedellä peitet­ty” (11:9). Se tapahtuu, jotta ”sekä idästä ja lännestä ymmärrettäisiin, ettei ilman minua mitään ole. Mi­nä olen Her­ra, ja ei kenkään muu” (45:6).

10) Hän tuo takaisin paratiisin onnen ja autuuden: ”Sudet asuvat lammasten seassa, ja pardi makaa voh­lain kanssa; vasikka myös ja nuori jalopeura, ja syötinnaudat käyvät yhdessä, ja vähä poikainen kaitsee heitä. Niin myös lehmät ja karhut käyvät yhdellä laitumella, ja heidän vasikkansa myös ynnä makaavat; jalopeura syö olkia niin kuin härkä.” (11:6-7.) ”Susi ja lammas pitää ynnä laitumella käy­män, jalopeura ja härkä yhdessä korsia syömän, ja käärmeet pitää maata syömän. Ei heidän pidä va­hinkoa tekemän, eikä turmeleman koko minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra.” (65:25.)

Nämä yhtäläisyydet riittäkööt. Sellaisina ne puhuttelevat lukijaa. Ne osoittavat hänelle vastaansa­no­mat­toman selvästi, että Jesajan en­nustukset syntyvästä lapsesta hänen kirjansa alkuosassa kehittyvät ennustuksiksi Herran palvelijasta hänen kirjansa loppuosassa. Synty­nyt lapsi on Immanuel, ”Jumala meidän kanssamme”. Siksi hän on Herran palvelija, joka itse Herrana tulee, ei mei­dän pal­vel­ta­vak­si vaan ”palvelemaan ja antamaan henkensä lunastuksen hinnaksi monen edestä” (Mark. 10:45). Kaik­kein vaikuttavimmin tuon lapsen myöhemmän kärsimyksen täyttymys kerrotaan ja kuvataan Jesajan kirjan 53. lu­vussa, jossa Herran kärsivä palvelija sovittaa kansansa ja koko maailman synnit. Joulun ja pääsiäisen ilosanomat sulautuvat yhteen: ”Teille on tänä päivänä Vapahtaja, jo­ka on Kristus, Her­ra, Daavidin kaupungissa” (Luuk. 2:11).

Toivotamme toimituksen puolesta siunattua joulua jokaiseen kotiin ja armollista uutta vuotta 2022!