Kysymys 808

Olen avioliitossa oleva 48v.mies. Ongelmana on se, että vaimoa ei enää ole muutamaan vuoteen seksi kiinnostanut. Minulla taas tuntuu vaan, että himot ja halut lisääntyy, kai tuo viidenkympin villitys lähestyy. Olo on kestämätön, mitä pitäs tehdä, mennä vieraisiin, harrastaa itsetyydytystä... syntiä molemmat, vaimon kanssa puhuminen asiasta ei auta, jos ei kiinnosta niin ei. Olisko hyviä neuvoja?

Vastaus:

Hyvä on saada myös tämäntapainen
kysymys esille näillä sivuilla. Uskon, että et ole yksin ongelmasi
kanssa. Moni kipuilee varmaan samanlaisen asian kanssa.

Pidän erittäin hyvänä, että olet puhunut avoimesti asiasta vaimosi
kanssa. Näistä kannattaa puhua juuri oman puolison kanssa. Samoin on
hyvä kunnioittaa toisen näkemystä. Toisen pakottaminen ei ole hyväksi
eikä siitä seuraa mitään onnea.

Olet myös oikeassa, että vieraissa käyminen tai itsetyydytys eivät
ole mikään ratkaisu. Ne ovat vastoin avioliiton lupauksia ja myös
vastoin Jumalan tahtoa ja luomisjärjestystä. Siis syntiä - kuten
kirjoitit.

Mielestäni lähtökohta molemminpuolisen kunnioituksen lisäksi olisi
Raamatun ohje, joka löytyy 1.
Korinttolaiskirjeen 7.
luvusta
:

"3. Mies antakoon vaimolle velvollisen mielisuosion, niin myös
vaimo miehelle. 4. Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan
miehellä: ei myös miehellä ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla."
Voit lukea saman kohdan myös -38 käännöksestä.

Sitten jakeessa 5 Paavali vielä
varoittaa
liian pitkästä erosta - jotta saatana ei kiusaisi meitä yli voimiemme.

Tässä kohdassa apostoli siis toivoo, että puolisot ymmärtäisivät
auttaa toisiaan kaikessa, myös seksin alueella. Toivoisin, että
puoliso, joka näkee oman puolisonsa riutuvan avioelämän puutteen alla,
voisi omalta osaltaan olla apuna. Ei toiselta voi vaatia, eikä toiselta
voi edellyttää halukasta mukaantuloa, mutta olisi hyvä, jos toinen
ymmärtäisi, että täydellinen pidättätyminen on toiselle ehkä
ylitsepääsemätön kiusaus. Siinä tapauksessa olisi hyvä sallia avioelämä
ikään kuin "sopivassa määrin". Mielestäni me emme siis voi kovistellen
vaatia keneltäkään mitään, mutta ei ole myöskään Jumalan tahto, että
avioliitto jähmettyy piinaavan arkiseksi ja tuskaiseksi kokemukseksi.
Samalla kannattaa hyvin vakaasti miettiä, voisiko vaimoa auttaa jollain
tavalla. Esim. järjestää yhteistä aikaa ja vapaata. Kertoa sydämen
syvimmistä tunteista hänelle. Muistaa puhua hänelle, kuinka hänta
rakastaa ja kuinka paljon hänestä pitää. Tätä ei kannata tehdä
ainoastaan silloin, kun kaipaa seksiä. Muuten toinen ymmärtää hyvissä
ajoin etukäteen, että "jaaa-ha, toisella on taas tämä yksi mielessä".
Silloin avioliitto menee helposti kinasteluksi ja solvaamiseksi.
Minusta voisitte yhdessä lukea tämän vastauksen ja keskustella. Otan
mielellään vastaan palautetta ja lisäkysymyksiä, jos niitä syntyy.
Toivotan avioliitollenne runsasta Jumalan siunausta. Ja kiitän häntä
siitä, että haluat pitää liitostasi hyvää huolta. Kääntyköön kaikki
parhain päin. Yhteisessä kärsivällisyydessä ja keskinäisessä
kunnioituksessa.