Kysymys 2053
Minua on jo jonkin aikaa, oikeastaan vuosia, vaivannut eräs perustavanlaatuinen asia kristinuskossa: helvetti. Nuorempana tämä oli minulle itsestäänselvyys ja sopi muutoinkin mustavalkoisempaan maailmankuvaani. Näin "vanhemmiten" asia on alkanut vaivata oikein toden teolla esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:
- Miten hyvä ja kaikkivaltias Jumala voi luoda ihmiskunnan, jonka jäsenistä miljoonat (tai miljardit) päätyvät ikuiseen tuskaan?
- Miten käy ihmisille ennen Jeesusta tai ihmisille, jotka eivät ole koskaan kuulleet syystä tai toisesta Jeesuksesta?
- Onko todella oikeudenmukaista, että ei-kristilliseen perheeseen tai kulttuuriin syntyneet ihmiset joutuvat kärsimään ikuisesti osittain vanhempiensa johdosta ja johdattamana?
- Eikö jokin absoluuttista ja ikuista tuskaa vähempi olisi riittänyt rangaistukseksi?
- Miten minä voisin olla iloinen taivaassa, jos lapseni joutuisi kärsimään ikuisesti helvetissä?
Mutkat suoriksi vetävä vastaus kysymyksiini muiden kohtalosta olisi Jeesuksen sanat Pietarille Johanneksen evankeliumissa: "... mitä se sinuun koskee. Seuraa sinä minua." Tällainen vastaus ei kuitenkaan ole tuonut minulle vuosiin rauhaa asian kanssa.
Olemme juuri viettäneet kirkkovuoden viimeistä sunnuntaita eli tuomiosunnuntaita. Se on ilon ja riemun päivä. Eikä vain sen johdosta, että tuomio voi olla myös vapauttava (eikä siis vain langettava). Kristitylle tuomio on Kristuksen tähden vapauttava ja siitä riittää iloa koko iankaikkisuudeksi. Mutta se tuomiosunnuntai on ilon aihe myös siinä mielessä, että oikeudenmukaisuus toteutuu. Jos ei olisi tätä viimeistä tuomiota eikä Jumala tuomitsisi ketään, se tarkoittaisi esim. että Jumala lopulta hyväksyisi Ukrainassa tapahtuvat kauheudet: tappamiset sekä kidutukset, raiskaukset ja moniin lapsiin ja nuoriin kohdistuvat törkeydet. Ei edes taivaassa päästäisi nauttimaan rauhasta ja Jumalan hyvän tahdon ja rakkauden täyteydestä. Siinä tapauksessa taivas muuttuisi tavallaan helvetiksi. Eipä kiinnostaisi itseäni enää ollenkaan ... Paikalla olisivat kaikki kiusaajat, murhaajat ja hirmuhallitsijat. Tällaisesta näkökulmasta katsottuna iankaikkinen tuomio alkaa enemmän avautua välttämättömänä oikeudenmukaisuuden toteuttamisena. Lisäksi voimme helvetin julmuutta kauhistellessamme ajatella, että rangaistus on hirmuinen, mutta niin on myös rikos. Tällä tarkoitan sitä, että se, joka hylkää Kristuksen, on pitänyt pilkkanaan Kristuksen itsensä kärsimän helvetin vaivan meidän syntiemme edestä, hänen pyhän kalliin sovintoveren vuotamista maahan meidän syntiemme sovituksesksi ja kaiken sen vaivan ja työn, jonka Kristus otti kantaakseen saattaakseen meidät autuaiksi. Kuka voisi välttää rangaistuksen, jos syyllistyy tällaiseen pöyristyttävään jumalattomuuteen? Helvetin kieltäjät eivät ole koskaan tajunneet rangaistuksen suhdetta rikoksen suuruuteen. Tätä täytyisi miettiä erityisesti, kun rangaistus tuntuu meistä liian suurelta. Onko todella noin? Tuskinpa vaan. Tai ei varmasti! Sitten on tietysti näitä monenlaisia kysymyksiä niistä, jotka eivät ole koskaan kuuleet evankeliumia jne. Ehkä on yksinkertaisinta sanoa tässä vain se, että kyllä oikeudenmukainen Jumala antaa oikeudenmukaisen rangaistuksen kaikille. Lopuksi se kaikille meille tärkein: Jeesus varoittaa helvetistä enemmän kuin kukaan toinen UT:n henkilöistä, mutta hän ei tee sitä "peloitellakseen meidät taivaaseen" vaan kertoakseen meille, että hän tuli pelastamaan meidät näin suuresta vaivasta. Siksi on parasta ja kauneinta päättää tämä vastaus Jeesuksen kiitokseen ja kunniaan, kun hän teki tämän, ettei meidän poloisten tarvitse joutua kadotukseen. Jeesuksen veressä synnit on kertakaikkisesti sovitettu!