Kysymys 1941
Lyhyesti: Kärsin masennuksesta, jonka arvelen johtuvan elämäni valinnoista, lähinnä avioliitosta. Koen tehneeni todella väärin. Menin naim isiin mieheni kanssa, vaikka ratkaisu ei tuntunut oikealta. Olin nuori ja ihastunut ja ajattelin, että minun on pakko saada tuo poika. Siis järjestelin itse asioitani itsekkäästi. Sain tuon pojan, ja kun olimme seurustelleet joitakin kuukausia, alkoi tuntua, että seurustelu olisi pitänyt lopetaa, mutten pystynyt. Olimme ja olemme niin erilaiset. Muutaman kerran yritimmekin pitää taukoa, ei onnistunut. Olin ihan tyhjän päällä, näköalaton muutenkin lapsuuden traumojeni y.m. asioiden tähden.Olin hirveissä tuskissa, rukoilin paljon asian puolesta ja jatkoin vaan seurustelua. Miehenikin oli rukoillut. Ajattelin, ettei minulla ole ketään, jos lopetan seurustelun. Koulu meni ihan penkin alle. Toivoin mieheni,silloisen poikaystäväni, tekevän seurustelun lopetuksen. Vähitellen tuli seksiasiat, ei varsinaista sänkyyn menoa, kuvaan siinä määrin, etten olisi voinut kuvitellakaan enää kenenkään muun kanssa voivani seurustella, vastin Jumalan tahtoa tuli tehtyä silläkin saralla. Olimme uskossa ja olemme edelleen. Vuosia avioliitossa on kulunut yli 45 vuotta. Lapsia on kolme, lastenlapsia kuusi. Elämässä on ollut paljon hyvää ja paljon pahaa. Eikä elämään helpottanut asuminen kolmen sukupolven kanssa samassa pihassa. Nyt olen ihan pysähdyksissä ja ajattelen koko ajan, että olen tehnyt suuren virheen. Pilannut omani, mieheni, lasteni ja lastenlasteni elämän..Kaikenlaista syntiä ja saastaa mahtuu elämääni.Voisiko Herra tämmöisessäkin tilanteessa vielä auttaa. Voisiko antaa muuta ajateltavaa. Uskon syynnit anteeksi annetuiksi, mutta seuraukset kulkevat mukanani. Olen ollut terapioissa masennuksen takia, mutta tätä tarinaa en ole kertonut. Joten kaikeri oireita on yritetty hoitaa, ei syytä. Ja voisiko sitä terapialla hoitaakaan.
Kiitos avoimuudestasi. Oli koskettavaa saada lukea rehellistä tilitystä elämästäsi. Sydämelleni nousi, että voisit lukea ajatuksella vaikkapa 1. Moos. kirjasta patriarkka-kertomukset. Niistä näkyy, kuinka myös heidän elämäänsä mahtui kaikenlaista. Abraham ei oikein uskonutkaan Jumalansa lupausta omasta lapsesta ja rupesi järjestelemään asioita orjatterensa Hagarin kanssa. Siitä tuli ongelmia, mutta Jumala oli silti uskollienen ja antoi oman lapsen Abramille. Isakin kotona oli ongelmaa - ja viimein hänen vaimonsa petti häntä poikansa Jaakobin kanssa anastaen tälle sen esikoisoikeuden. Tuo petos seurasi Jaakobin mukana hänen elämässään, ja hän itse tuli petetyksi moneen kertaan (mennessään naimisiin, saadessaan palkkaa, hänen poikansa Joosefin "kuolema" jne) ja silti Jumala oli kuin olikin uskollinen. Joosefin elämä oli myös yhtä kivireen vetämistä tosi pitkään. Kun luet näitä kertomuksia, huomaat, että Jumala oli armollinen kaikesta huolimatta ja vei hyvän tahtonsa päätökseen. Uskon, että jotain tuollaista olet sinäkin kokenut elämässäsi ja nyt sielunvihollinen vain pyrkii kääntämään katseesi kaikkeen vaikeaan ja tuskaisaan, jotta niin et sitten näkisikään sitä, kuinka Jumala on antanut sinulle anteeksi ja kääntänyt kaiken parhaaksi, vaikka ilman kuritusta meistä ei kukaan jää. Raamattua täten lukiessa tulet siunatuksi ja saat elämääsi valoa. Toivon ja toivotan sinulle sitä runsain määrin.