Kysymys 19
Herännäislehden numeron 4/2002 kirjoitus rauhasta oli hyvin puhutteleva.Niinsanotusti kolahti.
Haluaisin pyytää esirukousta päästäkseni eroon yhdestä tietystä helmasynnistä, johon toistuvasti sorrun, luovun siitä, sorrun uudestaan, taas luovun .. ja tätä jatkuu kerta toisensa jälkeen. Ja haluaisin sydämeni pohjasta päästä siitä eroon, mutta se roikkuu minussa kiinni.
Kysymys tästä.. vieläkö minulle kuuluu armo, kun en osaa, en pysty tekemään parannusta joka kestäisi, vaan tämä toistuu...
Me tahdomme rukoilla puolestasi:
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,
Herra valistakoon kasvonsa sinun päällesi ja olkoon sinulle armollinen,
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhansa.
Nimeen Isän ja Pojan Pyhän Hengen. Amen.
Usein joku helmasynti, joka roikkuu sitkeästi meissä kiinni, tekee meille hyvin selväksi, että minun on pyrittävä lähemmäs, lähemmäs Jeesusta, sillä juuri Hän on syntisten Auttaja. Ei sinullakaan ole syntisenä muuta pakopaikkaa, ei muuta turvaa. Muista, että Jeesus oli ja on syntisten ja publikaanien ystävä. Siihen joukkoon sinäkin sovit. Varmasti Jeesus tahtoo, että noudattaisimme Jumalamme tahtoa kaikessa. Mutta se on meidän niin vaikea sisäistää, ettemme pystykään itse omassa voimassamme mihinkään hyvään. Tämän oppiminen otta aikansa. Siinä usein juuri joku piinttynyt synti on oivallinen opettaja! En sano tätä siksi, että tekisit hyvällä mielellä sovinnon synnin kanssa. Taistele vaan edelleen sitä vastaan Pyhää Henkeä avuksi huutaen. Käytä rippiä ja sielunhoitoa. Pyydä esirukousta läheisiltäsi. Kyllä kristityn kuuluu syntiä vastaan taistella ja taistella, taistella ja taistella. Synnin ote meistä kuitenkin opettaa, että ilman Jeesusta me emme pärjää. Tämä läksy on hirmuisen tärkeä!!! Se varjelee meidät ylpeydeltä, itseriittoisuudelta ja lankeamasta ulkokultaisuuteen sekä sitten vielä syvemmälle syntiin.
Siunausta sinulle päivittäiseen kilvoitukseesi!
Elä armosta, syntien anteeksiantamuksesta joka hetki.
Jää Kristuksen verihaavojen turviin.